Talvi yllätti puutarhurin

Digitalis purpureaKaikki on nyt maassa, kaikki. Onneksi sain sipulit istutetuksi ennen viime viikonlopun pakkasia.

Mutta en arvannut, miten surulliselta tuntui katsoa jäätynyttä, huurteista perennapenkkiä. Se on loppu nyt. Mitään ei voi istuttaa ennen ensi kevättä.

Tulppaaneista darwinhybridi Pink Impressionin ja tulitulppaani Purissiman pitäisi olla monivuotisia. Ihana Angelique sen sijaan kukkii luultavasti vain kerran, samoin liljakukkainen vaaleanpunainen, mutta ainakin ensi keväänä ne hehkuvat, nuo loistavat nirsot kaunottaret. Jos eivät myyrät vie.

Kaivoin kaikki tulppaanit hyvin syviin kuoppiin, ainakin 25 cm syvyyteen. Päälle hiukan multaa ja sitten isoja laukkoja 20 cm syvyyteen. Päälle hiukan multaa ja sitten vielä pieniä laukkoja tai helmililjoja. Jospa laukkojen haju hiukan pitäisi jyrsijät loitolla? Myyriä on varmasti enemmän kuin viime kesänä. Olen löytänyt pihalta kaksi kuollutta metsämyyrää. Liekö myyräkuume ne tappanut?

Pensaspistokkaat kaivoin ruukkuineen – luvalla – tyttären hiekkalaatikkoon. Siinä pitäisi olla hyvä talvehtimispaikka. Keväällä nähdään, ovatko syyshortensiat, onnenpensaat ja ruusuorapihlajat säilyneet hengissä.

Pistokkaat

Jäljellä on toki paljonkin kunnostustyötä. Sunnuntaina haravoin. Toinen tammi on jo varistanut melkein kaikki lehdet, joten keräsin ne erikseen suureen säkkiin. Tammenlehdet ovat paras suoja talvenaroille kasveille, koska ne pysyvät kuivina eivätkä liisteröidy. Ainakin syysvuokot, jouluruusut, loistokärhöt ja kellokärhö saavat suojakseen tammenlehtikasan ja vielä havut pitämään kasaa paikoillaan ja keräämään lunta suojaksi.

Helleborus niger ja Helleborus orientalis

Erikseen säkitin myös vaahteran- ja haavanlehdet mäntyjen alta, koska mukana kertyi suuri kasa männynneulasia. Niistä saa hyvää katetta alppiruusuille. No, alppiruusujahan on vasta kaksi: iso vanha violetti Rhododendron Catawbiense Grandiflora ylimpänä rinteessä saniaisten keskellä sekä uusi Yakushiman alppiruusu uudessa happamen maan ja puolivarjon penkissä. Mutta olen bongannut ainakin kolme paikkaa, joihin saisi alppiruusuille hyvät olot: kuolleen kartiovalkokuusen tilalle maakellarin päälle havuryhmään, metsäpuutarhaan uuden sinivuokkorinteen taakse sekä tammen juurelle kuusiaidan nurkkaukseen. Helsingin yliopistot, Haagat, Mikkelit, Cunninghams White sekä kanadanatsaleat, jotka haluan, odottelevat jo jossakin taimistossa että haen ne kotiin ensi toukokuussa.

Kuvassa alla on hullu kesäkukka verbena, joka ei ymmärrä, että se on loppu nyt. Se kukkii ovenpielessä viiden, kuuden ja seitsemän asteen yöpakkasista vähät välittäen. Sellaista sitkeyttä voi vain ihmetellen ihailla.

Verbena_ja_hopeavitja

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s