Alppiruusu Raisa

Rhododendron_Tigerstedtii-Ryhma_Raisa

Istutin toisenkin alppiruusun. Se on marjatanalppiruusu ’Raisa’ – Rhododendron tigerstedtii-ryhmä. Vielä ryhmä kaipaa valkoista tai hyvin vaaleanpunaista kolmatta alppiruusua. Se voisi olla ’Mikkeli’ tai sitten jokin nukka-alppiruusuista.

Siirsin myös bergenia cordifoliat turvaan maakellarin tulevan mylläyksen tieltä. On kaivettava savea, vieritettävä pois koko kivikasa, kaavittava vuohenputken, villivattujen ja kortteen pilaama maa pois, ladottava kivet uudelleen ja tuotava tilalle uutta kivikkotarhaan sopivaa maata. Vuorenkilvet majailevat nyt purppuratuomen alla maata peittämässä ja toivottavasti lisääntyvät siellä. Siemenistä kasvoi kymmenkunta uutta tainta. Nyt otin lisäksi juuripistokkaita, joista saa taas muutaman lisää.

Sorkkivat eläimet ovat taas käyneet tekemässä tuhoa. Loputkin keltareunaiset kuunliljat syötiin, liljoista haukattiin nuppuja, jasmikkeen ja pallohortensian versoja hotkittiin. Jasmikkeet ja pallohortensiat kukkivat uusilla versoilla eli eivät kuki tänä kesänä. Miten niistä riivatun elukoista pääsisi? En voi hunnuttaa verkoilla kaikkia kasveja, jotka sattuvat olemaan niiden makuun. En liioin aidata koko tonttia. Ehkä pitäisi kasvattaa pelkkiä piikkisiä ruusuja. Ja kurjenpolvia, ne eivät kauriille kelpaa.

Bergenia_cordifolia

Bergenia cordifolia – herttavuorenkilpi

Claytonia_sibirica

Alaskankleitonia

Geranium_x_cantabrigiense_'biokovo'

Peittokurjenpolvi ’Biokovo’

Astrantia_major_'ruby_wedding'

Isotähtiputki

Veronicastrum_virginicum

Virginiantädyke on jo nupulla

 

Kauriinmetsästys

Hosta

Ikävä sade, ikävä kylmyys. Ikäviä jälkiä vasta istutetussa kuunliljapenkissä.

– Samperin sorkkaeläimet, ajattelen ääneen. – Pitäisi laittaa ne lihoiksi. Voisin teurastaa ne #&@%§!:eet.

– Eiii, äiti, et saa. Ei kauriita saa tappaa.

– Jos rosvopaistia suuressa kuopassa, josta olen kaivanut japanintattaren juurakot pois? Kaksi vihollista yhdellä kuopalla…?

– Ei ei, et saa. Ethän teurasta niitä äiti?!

– Kulta, älä ole höhlä. Miten minä sen muka tekisin? Eihän minulla ole kivääriä tai aseenkantolupaa tai metsästyslupaa? En minä edes HALUA metsästyslupaa. En voisi tehdä sitä oikeesti, en mitenkään, minä sanon. Lapsi rauhoittuu.

Mutta murhanhimo ei heti hellitä. Riivatun elukat söivät kaikki keltareunaiset kuunliljat ja ruusuliisat ja verenpisarat ruukuista. Juurta myöten. Ne verenpisarat eivät siitä toivu. Ne eivät koskaan kuki. Ihana fuchsia pink marsmallow ei KOSKAAN kuki! minä ajattelen. Tarviiko muka lupaa omalla tontilla? Jos kuitenkin ansakuoppa ja sinne teräviä seipäitä pystyyn? minä ajattelen.

Kauristuho

Aguilegia_vulgaris_Tower Light Blue

Aguilegia vulgaris ’Tower Light Blue’

Iris_pseudocarus

Keltakurjenmiekka kukkii

Trollius-europaeus

Kullero

Rhododendron_catawbiense_-grandiflorum

Rhododendron catawbiense ’Grandiflorum’ kukkii vasta nyt

Rhododendron_catawbiense_-grandiflorum

Kitkin

Hapan_kolmiopenkki
Muutama sateinen alkukesän päivä, ja rikkaruohot lisääntyvät räjähdysmäisesti. Joka paikassa kortetta, nokkosta, vuohenputkea, leinikkejä ja nokkosia! Ja lisäksi japanintatarkin jaksaa vielä yrittää. Se on ollut pressun alla koko viime kesän, mutta se kauhujen kasvi on liian voimakas ja liian syväjuurinen. Pääsenkö siitä koskaan? Google-haulla ”how to kill japanese knotweed” saa yli 83.000 hakutulosta… Pahoin pelkään, että joudun kaivamaan noin kymmenen neliömetrin alan metrin syyvyydeltä saadakseni japanintattaren juurakot pois. Olisiko sittenkin helpompi kylvää kohtaan ruohoa, hoidella kauhujen kasvi ruohonleikkurilla eikä kuvitella istuttavansa siihen hienoon aurinkoiseen, syvämultaiseen kohtaan ruusuja ja pioneja?Japanese knotweed

Istutin Helsingin yliopiston

Ihana alppiruusu kukki kauneimman kukintansa särkyneen sydämen vieressä. Tänään istutin sen havuryhmään, lähelle kukkivaa ruusuorapihlajaa. Ne kukkivat aina yhtä aikaa. Alppiruusun ympärille alaskankleitoniaa, joka saa vähitellen levitä niin paljon kuin haluaa.

Rhododendron_Tigerstedtii_University_of_Helsinki Rhododendron_Tigerstedtii_University_of_Helsinki

Ajuga_reptans Allium_giganteum_Mount_Everest Allium_giganteum_purple_sensation Aquilegia_vulgaris Dodecatheon_meadia Hosta_fortunei_aureomarginata Tiarella_cordifolia

Kiviä

Kivia
Öljysäiliön betonikannen ympärille on kauan sitten istutettu kuunliljoja. Loppukesästä ne ovat kauniit, mutta alkukesällä, ennen kuin ne nousevat maasta, näkyy hävityksen kauhistus: vuohenputki, juolavehnä ja heinät ovat vallanneet penkin. Niiden joukossa myös minttua, talviota ja rentoakankaalia.

Siihen ei auta muu kuin kaivaa kasvit ylös, puhdistaa niiden juuristot vieraista juurista ja vaihtaa mullat.

Mutta kun ryhdyin kaivamaan, lapio karahti suureen kiveen. Kaivoin sen ylös. Seuraavakin lapiollinen karahti kiveen. Ja seuraava. Ja seuraava ja seuraava ja seuraava… Nyt oli jo vaikea ymmärtää, miksi kukaan on alun perin mättänyt kuunliljapenkin täyteen valtavia kiviä? Eivät ne mitään kivikkokasveja ole, vaan tarvitsevat ainakin 40 sentin multakerroksen menestyäkseen. Tuossa ne raukat ovat sinnitelleet vuosikausia niukassa mullassa, juuret ahtaasti valtavassa kivikasassa… Oli jo aikakin kaivaa kaikki ylös ja rakentaa niille arvoisensa olosuhteet.
Kuunliljapenkki

 

Allium_ursinum Caltha_palustris_Flore_Pleno Geum_Mai_tai Polemonium_caeruleum Rhododendron_Helsingin_yliopisto

Että minä rakastan

Että minä rakastan…

Galanthus_nivalis

… Lumikellojen lumoa…

... Jouluruusun nuppuja...

… Jouluruusun nuppuja…

Rhododendron degronianum var. yakishimanum

… Yakushiman alppiruusun nuppuja…

Primula

… Puutarhaesikon versoja…

Hedera_helix

… Talviunta nukkunutta ulkomurattia…

Erenthis_hyemalis

… Talventähden nuppuja…

Crocus_vernus_Muscari

… Krookuksia ja helmililjoja ruukuissaan…

Savotta

… ja risusavottaakin…

Kevät! Valo voitti 10-0!

Talvi yllätti puutarhurin

Digitalis purpureaKaikki on nyt maassa, kaikki. Onneksi sain sipulit istutetuksi ennen viime viikonlopun pakkasia.

Mutta en arvannut, miten surulliselta tuntui katsoa jäätynyttä, huurteista perennapenkkiä. Se on loppu nyt. Mitään ei voi istuttaa ennen ensi kevättä.

Tulppaaneista darwinhybridi Pink Impressionin ja tulitulppaani Purissiman pitäisi olla monivuotisia. Ihana Angelique sen sijaan kukkii luultavasti vain kerran, samoin liljakukkainen vaaleanpunainen, mutta ainakin ensi keväänä ne hehkuvat, nuo loistavat nirsot kaunottaret. Jos eivät myyrät vie.

Kaivoin kaikki tulppaanit hyvin syviin kuoppiin, ainakin 25 cm syvyyteen. Päälle hiukan multaa ja sitten isoja laukkoja 20 cm syvyyteen. Päälle hiukan multaa ja sitten vielä pieniä laukkoja tai helmililjoja. Jospa laukkojen haju hiukan pitäisi jyrsijät loitolla? Myyriä on varmasti enemmän kuin viime kesänä. Olen löytänyt pihalta kaksi kuollutta metsämyyrää. Liekö myyräkuume ne tappanut?

Pensaspistokkaat kaivoin ruukkuineen – luvalla – tyttären hiekkalaatikkoon. Siinä pitäisi olla hyvä talvehtimispaikka. Keväällä nähdään, ovatko syyshortensiat, onnenpensaat ja ruusuorapihlajat säilyneet hengissä.

Pistokkaat

Jäljellä on toki paljonkin kunnostustyötä. Sunnuntaina haravoin. Toinen tammi on jo varistanut melkein kaikki lehdet, joten keräsin ne erikseen suureen säkkiin. Tammenlehdet ovat paras suoja talvenaroille kasveille, koska ne pysyvät kuivina eivätkä liisteröidy. Ainakin syysvuokot, jouluruusut, loistokärhöt ja kellokärhö saavat suojakseen tammenlehtikasan ja vielä havut pitämään kasaa paikoillaan ja keräämään lunta suojaksi.

Helleborus niger ja Helleborus orientalis

Erikseen säkitin myös vaahteran- ja haavanlehdet mäntyjen alta, koska mukana kertyi suuri kasa männynneulasia. Niistä saa hyvää katetta alppiruusuille. No, alppiruusujahan on vasta kaksi: iso vanha violetti Rhododendron Catawbiense Grandiflora ylimpänä rinteessä saniaisten keskellä sekä uusi Yakushiman alppiruusu uudessa happamen maan ja puolivarjon penkissä. Mutta olen bongannut ainakin kolme paikkaa, joihin saisi alppiruusuille hyvät olot: kuolleen kartiovalkokuusen tilalle maakellarin päälle havuryhmään, metsäpuutarhaan uuden sinivuokkorinteen taakse sekä tammen juurelle kuusiaidan nurkkaukseen. Helsingin yliopistot, Haagat, Mikkelit, Cunninghams White sekä kanadanatsaleat, jotka haluan, odottelevat jo jossakin taimistossa että haen ne kotiin ensi toukokuussa.

Kuvassa alla on hullu kesäkukka verbena, joka ei ymmärrä, että se on loppu nyt. Se kukkii ovenpielessä viiden, kuuden ja seitsemän asteen yöpakkasista vähät välittäen. Sellaista sitkeyttä voi vain ihmetellen ihailla.

Verbena_ja_hopeavitja

 

Toukotyöt

Penkki täyttyyKultatyräkki, penkin ensimmäinenKoulin, kastelen, kylvän, haravoin, kitken, raivaan. Kohta alan kääntää nurmikkoa, kantaa turveharkkoja ja kärrätä multaa uusiin perennapenkkeihin. En siis mitenkään ehdi postata merkintöjä blogiin. Kuvatkin tulevat viiveellä, joskus, kunhan ne ehtii kamerasta ottaa ja käsitelläkin.

Kyttään myös sääennusteita kuin jyväjemmari ainakin.
Ilmatieteen laitoksen paikallissää ennustaa viisi päivää kerrallaan.
Amerikkalainen AccuWeather ennustaa pitkälle eteenpäin. Usein pieleen. Mutta niin kauan kuin joku sääpalvelu vilauttaa ennusteissaan hallan tai kovemman pakkasen mahdollisuutta, varaudun raahaamaan taimia sisään. Nyt kylmiä öitä ei ennusta enää kukaan. Uskaltaisinko jo viedä daaliaruukutkin ulos?
Narsissit ja vuorenkilvet kivikossa

Perennapenkit täyttyvät tänä kesänä kesäkukista. Perennantaimille perustan jonkinlaisen lastentarhan puolivarjoon. Siellä ne saavat kasvaa ja vahvistua ja vasta elokuussa ne päätyvät varsinaisille kasvupaikoilleen juurtumaan ja varautumaan talveen. Sillä aikaa niiden paikoilla kukkivat kaunokit, asterit, kosmoskukat, hämähäkkikukat, unikot ja muut.

Kaadetun kuusen vapauttamaan nurkkaan tulee metsäpuutarha. Pieni tyttäreni keksi, että toisen kuusen ja tammen välissä voisi olla kaariportti, joka johtaa puutarhaan. Siitä tulee huone, puutarhahuone kuusiaidan kulmaan, tammen taakse. Ennen kaariporttia on vuokkojen, varjoliljojen ja esikkojen valtakunta, jonka läpi kaartelee pieni polku alppiruusujen maahan. Portin jälkeen voisi olla pieni, hyvin pieni kivetty alue, ehkä vain neljän laatan verran tilaa pysähtyä ihailemaan alppiruusujen kukintaa. Sitten joskus, kun siellä on alppiruusuja. Haaveilen myös magnoliasta, jolle siinä nurkkauksessa olisi ehkä suotuisa pienilmasto ja joka haluaa samanlaista hapanta multaa kuin alppiruusutkin. Jos ei magnolia, niin jokin hortensia. Ehkä joka tapauksessa hortensia, jotta kukkia näkyisi syyskesälläkin. Ja hapan maa merkitsee, että loppujenkin lajien pitää olla kalkinkarttajia. Varjoyrtti, angervot, lumikki, kolmilehti, tiarella. Ja kuunliljoja. Sain eräältä ystävältä ihanan lahjan: valtavan juurakon kuunliljoja, sinikuunliljaa Hosta sieboldiana elegans. Ne ovat metsäpuutarhan, ellei jopa satupuutarhan, alku ja juuri. 🙂

Metsäpuutarhan paikka
Suoranainen ihme on, että kosteikoksi muuttuneen viime kesän uuden penkin kaikki perennat näyttäisivät olevan hengissä. Pionit ovat nousemassa, akileija, kullero, moni muu. Ehkä niiden pienet juuristot ovat kuitenkin jääneet vedenrajan yläpuolelle. Ja sipulitkin ovat selvinneet – keisarinpikarililja tekee jo nuppuja.

Sen huono-onnisen penkin vieressä on yhä lammikko ja penkin ja lammikon välimaasto on hyvin hyllyvää multaa, joka hiljalleen liukenee lammikkoon. Jonkun rankkasateen jälkeen lammikko varmaankin tulvii perennoihin saakka. No, katsonpa, pysyykö siinä savikuopassa vesi koko kesän vai pitäisikö laittaa allasmuovi. Jokin pumppu, suihkulähde tai muu keino veden sekoittamiseen pitäisi myös keksiä, ettei lammikosta tulisi hyttystoukkien pesä. Viimeistään elokuussa siirrän pioniparat ja muutkin talvimnärkyydelle arat kasvit taas toiseen paikkaan ja istutan kosteikkokasvit niiden tilalle.

Tulppaanit ovat nupulla. Krookukset kukkivat vielä, samoin kevättähdet ja muutama talventähtikin. Narsissit ovat vasta aloittamassa kukintaa, mutta sinililjat ovat kauneimmillaan.

Myönnän, olen hamsteri

Puutarhamessuilta
Puutarhamessuilta eilen halusivat muuttaa meille nämä ihanuudet. Muovipusseissa on perennanjuurakoita: muun kaksi kerrottukukkaista kurjenpolvea (sininen ja ruusunpunainen), valkoinen särkynytsydän sekä alppitähtiputki.

Pionit ovat kiinanpioneja: Nippon moon, Krinkled White ja Coral Charm. Alppiruusu on pieni vaaleanpunainen Yakushiman alppiruusu.

Toissapäivänä kylvin 120 keltakurjenmiekkaa. Jos edes puolet niistä itää ja 1/3 selviää kukkivaksi kasviksi asti, niin tontin kahdella kosteikkopaikalla on 40 kaunista kurjenmiekkaa rehottamassa muutaman vuoden päästä.

Kylmäkäsitellyistä ovat jo itäneet jaloangervo sekä kangasvuokko! En ole koskaan ennen kylmäkäsitellyt mitään ja lumihankeen hautaaminen tuntui aika hurjalta, mutta niinpä vain siemenet sen kestivät ja pienet idut ovat ilmestyneet pintaan. Kangasvuokko! Niitä oli vielä luonnossa kun olin aivan pieni. Kerran mummolassa käydessä äitini vei meidät Lahden seudun harjualueelle näyttääkseen meille lapsille kangasvuokot, mutta ei siellä ollut mitään ja pettymys oli suuri sekä äidille että meille lapsille.

Koulimisen jälkeen olin jättänyt taimettomat kylvöastiat päällekkäin eteiseen odottamaan uusia kylvöjä. Eilen huomasin, että niihin oli ilmestynyt lisää taimia! Nimilaput olivat poissa, joten minulla ei ole nyt aavistustakaan, mitä taimia oikein koulin. No, pallo-ohdakkeista ei voinut erehtyä, kun ne ovat kaksi kertaa jykevämpiä kuin mitkään muut. Salkoruusutkin melko tunnistettavia.

Mutta yhdessä viinirypälerasiassa oli pienen pieniä hentoja taimia, joista en tiedä nimeä. Koska yhdessä nurkassa oli iso kuoppa, oletan, että siinä rasiassa oli ollut keijunmekkoja. Olin pettynyt niihin, koska vain yksi iti. Se yksi on jo omassa purkissaan, pelargonintaimien kokoinen, mutta nämä pimeässä viileässä tuulikaapissa itäneet ovat hirvittävän hentoja rääpäleitä eikä niistä tiedä, ehtivätkö kukkaan tänä kesänä lainkaan.