Metsärinne

Metsärinteessä on rinnetonttia noin 2000 neliömetriä. Puutarha on perustettu 1970-luvulla. Puutarhurilla on alun perin ollut hyvä tarkoitus ja asiantuntemustakin. Tonttia ympäröi kuusiaita, aivan talon edessä kasvaa suuri lehmus ja aikoinaan keskellä pihaa oli vesiaihe, pieni suihkulähde, jota ympäröivät kuunliljat ja koristeheinät. Yläpihalla on myös kukkivia puita – purppuratuomi, ruusuorapihlaja. Toukokuussa niiden alla kukkivat siniset scillat.

Purppuratuomi

Purppuratuomi kukkii


Pohjoispäädyn rinteeseen on kaivettu maakellari ja siinä kohden rinne on täynnä suuria kiviä. Maakellarin päällä kasvaa marjakuusi ja yläpihalta alapihalle vievät matalat askelmat on aikoinaan verhottu suikeroalpilla. Yläpihan rinteessä on saniaistarha.

Omenapuita on kolme, lisäksi kaksi koristeomenapuuta. Jalokuusia noin viisi. Tammi, sembramänty, tavallinen mänty, vaahteroita, vanha terijoensalava ja lisäksi ihan tavallisia kuusia, koivuja, raita ja pajuja.

Ensimmäisen puutarhurin jälkeen pihaa ovat hoitaneet talon seuraavat omistajat. Heillä on varmaankin ollut muuta tekemistä ja muita kiinnostuksen kohteita kuin puutarhanhoito. Suihkulähde on peitetty betonilla ja nokkoset ja jättitatar ovat vallanneet alaa joka puolella. Kauheaa oli myös ensimmäisenä kesänä huomata, että monet puut oli hakattu alhaalta ylös täyteen nauloja ja sembramänty yritetty kuristaa rautalangalla, jota oli hankala kaivaa pois rungon syvistä uurteista.

Maaperä tontilla on savimaata ainakin ala- ja yläpihalla. Metsäine osio on täynnä puiden juuria, päältä humusta, mutta humuksen ja karikkeen alta löytyy pian savea.

Ensimmäisenä kesänä perustin perennapenkin talon eteen. Luulin paikkaa puolivarjoiseksi, mutta varjo on lehmuksen vuoksi syvempi kuin luulin. Ensin valitsemani kasvit eivät siinä paljonkaan kukkineet, mutta siirtelin niitä muuanne kesällä 2012 ja 2013. Paikka on sen sijaan varjon kasveille ja lehtokasveille kuin luotu.

Kesällä 2012 perustin toisen perennapenkin aurinkoisen rinteen alle, maakellarin viereen. Kaivoin savea pois puolisen metriä ja täytin kuopan hyvällä mullalla. Siirsin elokuussa pionit uuteen penkkiin ja istutin paljon liljan ja laukkojen sipuleita. Huomasitteko minun sanoneen, että maaperä on savimaata? Ja että paikka oli rinteen alla. Tiedättekö, mitä tapahtuu saveen kaivetulle kuopalle rinteen alla sateisena kesänä ja syksynä? Sen olisi voinut päätelläkin, mutta tyhmä oppii asioita parhaiten kantapään kautta. Syyskuu kului kantaessa kuopasta vettä pois ämpärillä, etteivät kasvit olisi hukkuneet. Syksyllä 2012 näytti siltä, että onnistuin tekemään lammikon, en perennapenkkiä.
Allium aflatunense

Keväällä 2013 hankin keltakurjenmiekkojen, rentukoiden, rantakukan ja rantatädykkeen siemeniä ja päätin tehdä kuopasta kosteikkokasvien ryhmän.

Koska tontilla on rinnettä, aurinkoa, varjostava kuusiaita, pieni lehtimetsä rinteessä, omenapuita ja nurmikkoa, tänne on mahdollista tehdä monenlaisia ”huoneita”, joiden ilme, tuoksut ja olemus ovat erilaisia. Joskus vielä rakentelen portteja ja polkuja puutarhasta toiseen. Portti, joka ei johda mihinkään, on hurmaavaa turhuutta. Ja johtaahan se auringosta varjoon, mielentilasta ja tuoksusta toiseen.

Tänne on mahdollista tehdä ainakin aurinkoinen kukkarunsaus kun valtaa vähitellen nurmikolta tilaa perennaryhmille, varsinkin pioneille. Varjotarha syntyy kuusiaidan pohjoispuolelle: saniaisia, kuunliljoja, metsäperennoja, varjoliljoja, puolivarjon tienoolle myös kärhöjä. Pieni metsikkö saa olla metsänä. Raivaan sitä vain vähitellen lehtomaisemmaksi ja istutan sinne kieloja, sinivuokkoja, oravanmarjoja, scilloja. Maakellarin ympärille voi rakentaa kivikkotarhan, mutta ensi kesän se saa olla pressujen peitossa, jotta nokkosista ja jättitattarista pääsisi eroon. Kitkeminen ei riitä niitä hävittämään, kokeiltu on.

Puutarhan rakentaminen on ainakin kymmenen vuoden projekti. Joka kesä voi valmistua jokin pieni osa kuntoon, talon lähettyviltä reunoja kohti. Olen kylvänyt perennojen siemeniä, koska niitä tarvitaan paljon. Ne eivät kuki vielä tänä kesänä. Tavoitteena on saada ne pysymään hengissä ruukuissa ja istuttaa maahan elokuussa.

Olen kylvänyt ja kylvän joka vuosi myös kesäkukkien siemeniä. Niitä tarvitaan joka vuosi myös maanpeittäjiksi, etteivät rikkakasvien siemenet pääse itämään perennapenkkeihin. Alkukesien kukkarunsauden turvaan syksyn sipulien istutuksilla. Luvassa on paljon tulppaaneja, laukkoja, narsisseja, lumikelloja, krookuksia, balkaninvuokkoja.

Perennojen kasvuun menee useampi vuosi ja niitä voi vuosi vuodelta hiukan lisätä lopulta myös pistokkaista, kunhan näkee, mitkä kasveista viihtyvät täällä jäädäkseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s