Kevättä eteisessä

eteisesikko1Lauantaiyönä satoi parikymmentä senttiä lunta siemenastioideni lisäsuojaksi. Se on hyvä, koska viime yönä puolestaan oli kahdenkymmenen asteen pakkanen.

Onneksi kevään voi tuoda sisään. Ulkoeteinen on viileä ja valoisa ja esikkokin toivottavasti kukkii siellä pitkän aikaa. Helmililjat ovat jo kukkineet. Sekä esikon että helmililjat voi istuttaa puutarhaan, kunhan kevät koittaa. Kunpa löytäisin jostakin lumikellojakin. Istutin niitä viime syksynä lehmuksen juurelle, mutta siinä on nyt metri lunta.

Olen yrittänyt tehdä kasvijakoa tulevina vuosina perustettaviin kukkapenkkeihin ja selvitellyt sitä varten perennojen jakoa kalkinsuosijoihin ja happaman maan kasveihin. Joistakin lajeista useimmat ovat yhtä mieltä. Mutta esimerkiksi vuohenjuurta joku väittää kalkinsuosijaksi, toinen kalkinkarttajaksi. Sinivuokkoa väitetään kalkinsuosijaksi, mutta hei haloo, luonnossahan se kasvaa kuusimetsissä, joissa taatusti on hapan havumetsämaa. Kuusimetsän maaperä pysyykin happamana varisevien neulasten vuoksi. Lähteinä ovat olleet lähinnä Puutarha.netin kasvikortisto ja keskustelu sekä Perennials.com -sivusto

Selvää kuitenkin on, että esimerkiksi lehmuksen alla oleva varjopenkki täytyy möyriä uuteen uskoon. Rönsytiarella ja jaloangervo vierekkäin ja kahvinporoja maanparannukseksi. Taponlehti ja varjoliljat toiseen päähän ja runsaasti kalkkia keväisin.

Olen kylvänyt

Kylvölaatikot

Eilen oli täysikuu. Nyt ei voi kylvää mitään kukkia kahteen viikooon. Kylvin aikaisemmin, uudenkuun jälkeen Kukkia. Kylvin vain kukkia. Perennoja, joiden siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Vaikeita kasveja siemenestä kasvatettavaksi kuten jouluruusu, sinivaleunikko, pioni, iso pukinjuuri, kilpirikko. Kasvualustaksi kylvömultaa ja perliittiä, peittely vermikuliitilla. Ei pitäisi olla ainakaan alustasta kiinni.

Säästin koko loppuvuoden ja alkuvuoden einesrasioita. Jauhelihan ja broilerin neliskulmaiset muovirasiat ovat mainioita. Lopulta säästin myös jogurttipurkkeja, margariinirasioita ja raejuustopurkkeja. Ja huomasin, että tomaattirasiat ja viinirypälerasiat ovat pieniä minikasvihuoneita. Ne voi sitten käyttää uudelleen ja uudelleen, kunhan siemenet itävät, taimet kasvavat ja ne koulitaan ruukkuihin. Ruukuiksi olen hankkinut turveruukkuja, jotka voi istuttaa suoraan maahan.

Siemenet olivat keittiössä lämpimässä puolitoista viikkoa. Sitten kaivoin ne lumihankeen kuukaudeksi, jouluruusun kuudeksi viikoksi. Lunta on. Sitä todella on. En muista talvea, jolloin sitä olisi ollut näin paljon. Pihalla alkaa olla puolentoista metrin kinoksia, joihin sitä on kolalla nosteltu. Lapsesta ne varmaan näyttävät valtavilta. Aikuisestakin ne ovat valtavia. Loppuisi jo. Kevääksi tulee tulva, jos kaikki sulaa kerralla lämpimänä kautena.

Pelargonit itivät viikossa, kymmenestä siemenestä yhdeksän sirkkalehtitainta. Nyt niille ei ole tapahtunut mitään moneen päivään. Ne kasvattavat varmaankin juuria.

Mitenköhän jaksavat viime kesän uuden kukkapenkin perennat ja sipulit? Siitä piti tulla pionien aurinkoinen koti, mutta se oli melkein uima-altaana koko syksyn. Pakko siirtää pionit taas pois, uuteen paikkaan. Ja muistaa, että pioni haluaa hiekkaa ja kiveä, ei turvetta.

Surulliseen uima-allaskukkapenkkiin istutan kosteikkokasveja. Löysin nettikaupan, jossa oli suomalaisten luonnonkasvien siemeniä, myös kurjenmiekkaa. Ja ranta-alpia, rantakukkaa ja rantatädykettä. Jossakin oli myös rentukoita. Kas, nyt on näin, että tontilla on monta kosteaa kohtaa. Kurjenmiekan raakoja palkoja olen kerännyt Pukkeenrännelistä ja Ahlaistenjoelta. Eipä niistä ole koskaan oikein mitään tullut, mutta nyt voi yrittää kasvattaa kesäkasveja ostosiemenistä myös mökille. Kurjenmiekkaa siis tarvitaan paljon, ainakin neljä pussia siemeniä. Se on ihana kasvi.

Sinivaleunikko. Se on kaunis, sointuva sana. Se haluaa happamen, läpäisevän maan. Ei siis turvetta sillekään, ei liioin pionien viereen. Kohopenkki.

Olen hankkinut myös alppiruusujen siemeniä. Ehkä on sulaa hulluutta kasvattaa niitä siemenistä, mutta haasteet tekevät puutarhuroinnin mielenkiintoiseksi. Tontilla on myös paljon varjopaikkoja varjolaikkoja varhosaikkoja (varjosaikko kuulostaa ihan kasvin nimeltä – miksei sellaista ole olemassa?), joihin yritän löytää varjon kasveja. Varjoliljaakin voisi kasvattaa siemenestä. Niitä pitää saada lisää. Tontin eteläisin osa on varjoisa. Siihen voisi rakentaa lehtomaisen puutarhan, jossa takana on suuria alppiruusuja, edessä saniaisia, kuunliljoja, varjoliljoja, katvioita, kärhöjä, kurjenmiekkaa, tähtililjaa. Mutta ei noita samaan penkkiin voi laittaa, koska varjolilja on kalkinsuosija, alppiruusu kalkinkarttaja. On siis laadittava useampia ryhmiä.