Kiviä

Kivia
Öljysäiliön betonikannen ympärille on kauan sitten istutettu kuunliljoja. Loppukesästä ne ovat kauniit, mutta alkukesällä, ennen kuin ne nousevat maasta, näkyy hävityksen kauhistus: vuohenputki, juolavehnä ja heinät ovat vallanneet penkin. Niiden joukossa myös minttua, talviota ja rentoakankaalia.

Siihen ei auta muu kuin kaivaa kasvit ylös, puhdistaa niiden juuristot vieraista juurista ja vaihtaa mullat.

Mutta kun ryhdyin kaivamaan, lapio karahti suureen kiveen. Kaivoin sen ylös. Seuraavakin lapiollinen karahti kiveen. Ja seuraava. Ja seuraava ja seuraava ja seuraava… Nyt oli jo vaikea ymmärtää, miksi kukaan on alun perin mättänyt kuunliljapenkin täyteen valtavia kiviä? Eivät ne mitään kivikkokasveja ole, vaan tarvitsevat ainakin 40 sentin multakerroksen menestyäkseen. Tuossa ne raukat ovat sinnitelleet vuosikausia niukassa mullassa, juuret ahtaasti valtavassa kivikasassa… Oli jo aikakin kaivaa kaikki ylös ja rakentaa niille arvoisensa olosuhteet.
Kuunliljapenkki

 

Allium_ursinum Caltha_palustris_Flore_Pleno Geum_Mai_tai Polemonium_caeruleum Rhododendron_Helsingin_yliopisto

Metsänäkyjä

Purppuratuomi

Viikonloppuna sain kaivetuksi paikan korealupiineille ja nauhuksille. Samaan multaan päätyi talventähden mukuloita ja kurdintulppaaneja, jotka toivottavasti loistavat keväällä keltaisina. Mullan voisi vielä peitellä rentoakankaalilla, jota on yllin kyllin paikassa, joka pitäisi kaivaa auki, sillä…

… Vielä olisi istuttamatta keväällä kylvettyjä kurjenmiekkoja, kultakärsämöitä, siperian pallo-ohdakkeita ja sarviorvokkeja. Sini-keltainen penkki odottaa kaivamista ja akankaalien nyppimistä erilleen heinän, voikukkien ja rönsyleinikkien seasta. Savisen maan kaivamisurakka on kauhea ja särkee selkää jo valmiiksi, joten…
Lamiastrum galeobdolon

… Sillä välin eksyin toisille poluille ja siirsin viiruhelpejä, kuunliljoja ja peippejä metsään, loistamaan vihreävalkoisina purppuratuomen edessä. Purppuratuomen siirsin kesällä raivaamastani rikkaruohoryteiköstä metsänreunaan, joka on sen tulevan sinikeltapenkin takana. Näky on kaunis, kunhan kasvavat ja rehevöityvät, mutta ensi kesänä se ei varmaankaan näy pihalle, koska…Viiruhelpi

… Sinikeltapenkistä tulee korkea. Se on rinteessä ja pallo-ohdakkeet, virginiantädykkeet ja kurjenmiekat ovat korkeita. Korkeiden kasvien takana on sitten yllätyspolku, jonka huomaa vasta mentyään lähemmäs. Polulta näkee metsärinteen, jossa kasvavat purppuratuomi ja valko-vihreät kaunislehtiset. Niiden takana kasvaa lännenkanukka, jonka eteen siirrän vielä kotkansiipiä. Rinteeseen lisäksi sinivuokkoja ja valkovihreiden kaunislehtisten multaan valkoisia scilloja. Pohjoismetsän suunnitelma on siinä.

Toivottavasti purppuratuomi selviää. Se oli aika iso siirrettäväksi enkä saanut heinäkuussa kaikkia laajalle levittäyneitä juuria mukaan. Hyvin se pysyi lehdessä syyskuulle saakka, jolloin suuri vanha äitituomikin jo alkoi pudotella punaisiksi ja keltaisiksi värittämiään lehtiä.
Istuttamista odottavat

Elukat

Puutarha ei ole vain kasvien ja ihmisten puutarha.

Etanoita oli tänä kesänä paljon, mutta rastaita ja sammakoita näkyi myös. Rastailla oli pesä talon edessä kasvavassa suuressa lehmuksessa ja parvekkeelta saattoi nähdä, kuinka poikasille kannettiin sapuskaa. Mutta ainakin kaksi kuollutta rastasta myös korjasin pihalta pois. Toinen pudonnut pesästä, toinen törmännyt ikkunaan hyönteisjahdissaan.

Heinäkuussa pihassa kävi jokin isompikin elukka. Rouskutti kuunliljoja ja haukkasi liljoista nuput.

Yritin myös löytää keinoja elukoiden karkottamiseksi, mutta mäntysuopa kuunliljoissa oli niille hyvä kastike ja puissa kiilluvat ilmapallot tai välkkyvät cd-levyt kai vain huvittivat niitä. Rouskutus loppui vasta kun peitin hallaharsolla kaikki kuunliljat. Myöhemmin luultavasti sama eläin kävi herkuttelemassa auringonkukkien nupuilla. Auringonkukkia ei siis tänä kesänä pihalla näy.

Kesä oli siis kauriiden, rastaiden, sammakoiden. Myös etanoiden (varsinkin illakot), kaaliperhosten toukkien (maksaruohot), kirvojen (juhannusruusun nuput), liljakukkojen (varjoliljat) ja kirppojen (krassit).