Jäähyväiset puutarhalle

Clematis

Puutarha ihmettelee, mikä on erilaista kuin ennen? Pimeys ottaa pidempiä askelia. Ilmassa on kirpeä tuoksu, joka enteilee yöpakkasia. Mutta niin on aina ollut, se merkitsee vain talviunen lähestymistä.

Mikä on erilaista kuin ennen? Liljat ovat kellastuneet, törröttävät ruskeina rankoina perennapenkeistä. Jättiverbenoiden violetti kukkapilvi huojuu silti korkealla, syksystä piittaamatta. Syysleimut ovat vielä nupuilla. Tsinniat hehkuvat, malopit punastelevat ujoina. Bellikset ja sarviorvokit kukkivat, pallohortensia kukoistaa, syysvuokko aukoo nuppujaan. Niin kuuluu olla.

Uusia kukkamaita on kaivettu. Pähkinäpensaan alla rinteessä kasvavat nyt himalajanvuokko, posliinivuokko ja kalliokielo. Niiden elinpiiriä kortteita ja rikkasinappeja vastaan puolustavat kanadanvuokko ja valkoinen tuoksukurjenpolvi.

Osa pioneista vaihtoi paikkaa ja niiden tilalle tuli persian keltaruusu. Pionit löysivät uuden, syvämultaisen ja aurinkoisen paikan.

Mutta mikä on erilaista kuin ennen? Pionit vilkuilevat peloissaan liian lähelle tunkevia karhunköynnöksiä ja nokkosia. Niiden mustat ja valkoiset juuret kiemurtelevat mullan alla lähemmäksi ja lähemmäksi. Päivänliljat silmäilevät epäröivästi vieressään kasvavia keltakurjenmiekkoja. Voiko luottaa siihen, että ne eivät valtaa koko tilaa? Miksi tuntuu siltä kuin ei voisi? Ja mihin kaikki kukkaruukut ovat kadonneet? Ahkeraliisat, verenpisarat, begoniat?

Taimet eivät murehdi. Ne ovat vielä niin pieniä, etteivät tiedä mitään edes talvesta, ojentelevat vain rauhassa pikkuisia juuriaan pehmeässä multapenkissä, haukottelevat. Mutta isommat tähyilevät ympärilleen, huomaavat taimen vierelle nousseen nokkosen tai koivun taimen. Miksi kukaan ei tule nyppäämään sitä pois? Miksi karhunköynnös hymyilee vinoilla lehdillään valmiina kuristamaan kaiken ympäriltään. Miksi kortteet kurkottelevat lähemmäksi, vihamielisinä vaanien? Miksi maahumala viskoo noin villisti lonkeroitaan eikä kukaan toru sitä, saati kisko sen ahneita varsia pois kurjenpolvien kimpusta?

Missä ovat puutarhurin askeleet? Niitä ei enää kuulu. Ilman niitä villikasvit valtaavat alaa. Puutarhasta tulee taas villi, nokkosten ja kortteiden, ohdakkeiden ja voikukkien, karhunköynnöksen, kiertotattaren, japanintattaren, ratamoiden, rikkasinappien, valvattien, pujojen ja horsmien puutarha. Koivut maistelevat tuulia, siementävät, miten tukahduttavaa. Kukat painavat päänsä ja toivovat, että kaikki tämä merkitsee vain talvea, nukahtavat lepoonsa.

Mutta puutarhuri ei palaa. Hän on lähtenyt, muuttanut pois.

Delphinium

Saaristopuutarha

Stora_Brändö

Saaristopuutarhassa ei kitketä, kaiveta ja kastella. Puutarhuri kävelee ja kahlailee paljain jaloin silokallioilla, nuuhkii meren tuoksua, ihailee luonnonkukkia ja rasvatyyntä merta. Niin, ja tietysti navigoi saaresta toiseen.

60°02,0′ P, 24°16,3′ I

Rosa majalis

Rosa majalis – metsäruusu

Viola_tricolor

Viola tricolor – keto-orvokki

Valeriana_officinalis

Valeriana_officinalis – Rohtovirmajuuri

Sedum-acre

Sedum-acre – Keltamaksaruoho

Tripolium-pannonicum

Tripolium-pannonicum – Meriasteri

59°58,6′ P, 24°27,3′ I

Fucus-vesiculosus

Fucus-vesiculosus – Rakkolevä

Allium schoenoprasum

Allium schoenoprasum – Ruoholaukka

60°02,7′ P, 24°36,1′ I

Lotus-corniculatus

Lotus-corniculatus – Keltamaite

Lythrum-salicaria

Lythrum-salicaria – Pohjanrantakukka

Fariini

Fariini2
Minun piti mullistaa tänään loput pelargonit, mutta prioriteettilistan kärkeen nousikin uusi tehtävä. Kriittinen, ellei jopa blocker: ”Äitii, minä haluaisin kepparin!”

Mikäs siinä muuta kuin kaavoja ja kankaita etsimään. Syntymäpäiväänsä viettää tänään villivarsa Fariini. Tai no, aika kesyltähän se näyttää.

Keppihevonen_Fariini

Salaperäinen liikenteenjakaja

Vihertagi Hakaniemenrannassa

Tähän mennessä tapahtunut:

Hakaniemenkadun ja Hakaniemenrannan välissä oli pieni kolmiomainen liikenteenjakaja. Aivan tavallinen liikenteenjakaja, jota satunnainen ohikulkija ei edes pannut merkille. Siinä ei ollut asfalttia eikä noppakiveä. Siinä kasvoi rikkaruohoa.

Mutta viime toukokuussa sen ohi ei voinut kulkea panematta sitä merkille. Ennen jauhosavikkaa, voikukkia ja pujoa kasvaneessa liikenteenjakajassa kukoisti nyt joukko oransseja ja punaisia tulppaaneja, joita ihailin. Keskikesällä siinä kukki liljoja. Elokuussa lomilta palattua koko kolmio oli myllätty, Siihen oli tuotu paljon uutta multaa ja siihen oli istutettu perennoja: pioneja, värililjoja, päivänliljoja, jaloangervoja.

Ei näyttänyt rakennusviraston töiltä. Kuka kumman kaupunkisissi tuon vihertagin oli tehnyt?

Syyskuussa liikkui aamukahvilla huhu, jonka mukaan ”meidän” talomme alakerrasta oli kävellyt lapiota ja multasäkkiä kantava mies. Alakerrasta, jossa ovat suihkut ja pukukaapit. Mitä? Onko salaperäinen citypuutarhuri OPH:n, CIMO:n tai Akatemian virkamies?

Syyskuussa liikenteenjakajaan oli myös ilmestyi myös ensin aukko, sitten kepin nokassa lappu, jossa ”Pate” kehottaa istutuksesta päivänliljan pihistäneen tuomaan sen takaisin tai hankkimaan uuden, koska hän oli pitkään etsinyt juuri punaista päivänliljaa. Pate valitti lapussaan myös, että ihmiset eivät näytä olevan kypsiä yhteisten etujen jakamiseen. Miksi ei voi tyytyä vain ihailemaan? Miksi oma etu ajaa tekoihin, jotka pilaavat toisten ilon?

Jään jännityksellä odottamaan pienen puutarhan kohtaloa. Koska Rakennusviraston puisto-osasto sen huomaa? Mitä se sille tekee? Uhkaako pientä puutarhaa sementti vai noppakivi?

Kevään voima

Yöllä on taas ollut viisitoista astetta pakkasta. Meteorologit odottavat, tuleeko maaliskuusta kylmin 50:een vai 70:een vuoteen.

Mutta ikkunalaudoilla vihertää. Lisää itäneitä tänään: kultakärsämö (achillea filipendulina ”Cloth of Gold”), punakärsämö (achillea millefolium “Cerise Queen”), Siperianpallo-ohdake (echinops ritro), tarhasalkoruusu (Alcea rosea ”Creme de Cassis”), tarhasalkoruusu (Alcea rosea ”Chater’s Double Icicle”), purppurarevonhänta (amaranthus cruentus – ’Autumn Palette’ ), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica ”Carnea”, lohenpunainen).

Kylvettyjä: sarviorvokki (Viola Cornuta ”Admiration”), heliotrooppi (Heliotropium arborescens), sormustinkukka (digitalis purpurea ”Foxy”), Alppiruususekoitus (rhododendron, Mustialan alppiruusu).

Valtaajat

Jotenkin ne vain…

Eteisessä

Eteisessä

Eteisen ikkunalla

Eteisen ikkunalla

Kylpyhuoneessa

Kylpyhuoneessa

Keittiössä lattialla

Keittiössä lattialla

Keittiössä

Keittiössä

… valtaavat koko talon. Olen taas kylvänyt:

Pelargoni (Pelargonium x hortorum Raspberry Rippel F1), Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica ”Carnea”), punavirma (Centranthus ruber), punahattu (Echinacea purpurea), (Delphinium Magic Fountains The Blues), hämähäkkikukka (Cleome hassleriana ”Violet Queen”), punakärsämö (Achillea millefolium ”Cerise Queen”), kultakärsämö (Achillea filipendulina ”Cloth of gold), lehtipersilja (Petroselinum crispum), rosmariini (Rosmarinus officialis), sormivaleangervo (Rodgersia pinnata), vaniljanvalkoinen samettikukka (Tagetes erecta ”African Vanilla F1), kerrottu valkoinen salkoruusu (Alcea rosea ”Chater’s Double Icicle), tumma violetti salkoruusu (Alcea rosea ”Creme de Cassis”), punaväriminttu (Monarda didyma ”Panorama”), lyyrasalvia (Salvia lyrata ”Purple vulcano), karamellililja (Pardancanda norrisii), lehtosinilatva (Polemonium caerulum), sormustinkukka (Digitalia purpurea ”Foxy mixed”), riippalobelia (Lobelia erinus pendula ”Saphir”), sinilobelia (Lobelia erinus ”Kaiser Wilhelm”), tarhalaukkaneilikka (Armeria maritima splenders ”Sea pink”), siperianpallo-ohdake (Echinops ritro), purppurarevonhäntä (Amaranthus cruentus), isojumaltenkukka (Dodecatheon ”Red Light”), kirjoesikko (Primula Candelabra Woodside mixed), petunia (Petunia x hybrida ”Double cascade orchid mist”), petunia (Petunia x hybrida ”Prism blackberry”), purppurapunalatva (Eupatorium purpureum ”Little red”), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), pagodikärhö (Clematis ”Korean beauty”), illakko (Hesperis matronalis).

Blogin tarkoitus

Miksi tämä blogi tuhansien turhien blogien lisäksi?

Tämä blogi voisi yhtä hyvin olla puutarhapäiväkirja työpöydällä tai muistitikulla, ja harkitsinkin pitkään, jäisikö se vain sellaiseksi. Tavoitteena on kukoistava ja monipuolinen puutarha, joka on niin rehevä, että rikkaruohot eivät mahdu väliin. Siksi se on lopulta myös helppohoitoinen, mutta se on pitkän tähtäimen tavoite.

Puutarhapäiväkirja on tämän projektin tuki. Kuvittelen, että epätoivon hetkinä voi palata ihailemaan ikuistettuja onnistumisia ja huomata, että hankaluuksistakin on selvitty ja selvitään siksi vastakin.

Omille vanhoille merkinnöille puutarhan suunnittelusta ja työstämisestä on käyttöä. Puutarhan rakentaminen on niin pitkäjänteistä työtä, että kaikki muistiin kirjatut havainnot kasvien kylvämisestä, itämisestä, istuttamisesta, talvehdittamisesta ja menestymisestä ovat hyödyksi tuleville suunnitelmille.  Vuosien säähavainnotkin ovat hyödyksi. Tämä kaikki voisi kuitenkin olla vain päiväkirjana työpöydällä ja muistitikulla.

Merkintöjen jakamista sen sijaan puoltaa esimerkiksi pohjoinen luonto. Puutarhanhoito on asia, jonka luonnostaan haluaa jakaa muiden harrastajien kanssa, koska ongelmat kuten kesän tai talven onneton sää, surkea savinen maa tai tontille levinneet äkäiset vieraslajit ovat yhteisiä ongelmia. Liian sateinen tai paahteinen kesä tai märkä, vähäluminen talvi on luonnonvoima, jonka jakaminen toisten bloggaajien ja maailman kanssa voisi helpottaa edes vähän harmia, jonka se tuo.

Puutarhanhoito on myös ikuisesti kiinnostava ihminen vastaan luonto –ristiriita. Blogi ei jumitu pelkkään omien tekemisten raportointiin. Projektissa on aina olemassa epävarmuustekijä – sää ja tämä pohjoinen luonto – joka joko tukee omia pyrkimyksiä tai tuhoaa ne. Ehkä siis kerrottavaakin aina löytyy. Valokuvat ovat ongelma. Kamera on, aikaa kuvankäsittelyyn ei.

Taidan siitä huolimatta perustaa blogin.