Kuulin lehmuksen kukkivan

Koulin nukkapähkämöitä ja kannoin niitä lehmuksen alle varjoon juurtumaan rauhassa ruukkuihinsa. Silloin kuulin sen: lehmus kukkii. Sitten vasta sen haistoi; suloisen, hunajaisen tuoksun.

Lehmuksenkukkatee tuoreista kukista olisi ihanaa, mutta kukkiin ei ylety. Ne ovat auringossa, suuren vanhan lehmuksen latvassa ja tuhannet pörriäiset medenhaussa niiden ympärillä.

Lychnis_chalcedonica_carnea

Lychnis chalcedonica carnea – Palavarakkaus

Achillea_millefolium_'cerise_queen'

Achillea millefolium – punakärsämö

Achillea_millefolium_'cerise_queen'_ja_Lychnis_chalcedonica_carnea

Punakärsämö ’Cerise queen’ ja palavarakkaus

Allium_moly

Allium moly – Keltalaukka

Lilium_martagon_'Claude_shride'

Lilium_martagon ’Claude shride’ – varjolilja

 

Dianthus_barbatus

Dianthus barbatus – Harjaneilikka

Digitalis_purpurea

Digitalis purpurea – Sormustinkukka

English_garden_style

Geranium_pratense_'splish_splash'

Geranium pratense ’Splish_splash’ – Kyläkurjenpolvi

Gladiolus_communis_subsp._byzantinus Kolmiopenkki

 

 

Maaliskuussa kylvettyä

Yöllä on satanut lunta. Hyvä niin, koska ensi viikoksi on luvattu pakkasia ja jotkut perennoista olivat jo alkaneet tehdä versoja. Ensimmäinen talventähtikin kurkisti kukkapenkistä, nuppuisena vielä.

Pitänee vielä nostella esikko- ja jouluruusulaatikot sisälle. Kaivoin jo esiin sipulikukkaruukut, jotka hautasin lokakuussa. Niistä pistää esiin paljon versoja eikä minulla ole aavistustakaan, mitä. Luultavasti krookuksia ja lumikelloja. Tuskin vielä tulppaaneja tai narsisseja. Olisin kai voinut merkitä, mitä istutin, mutta on myös hauskaa yllättyä. Ne ruukutkin pitää nostella viikoksi autotalliin tai maakellariin. Maakellari on varmaan parempi.

Tänään vaihdan pelargoneille mullat. Osa ei ole kestänyt talven pimeyttä ja liikaa lämpöä tuulikaappieteisessä. Lattialämmitys ei oikein ole toiminut kunnolla… lattia on joko liian kylmä tai liian lämmin, jolloin koko eteisen lämpötila on yli 20 astetta. Liikaa talvehtiville pelargoneille. Hengissä näyttäisi olevan lähinnä itse kylvettyjä. ’Raspberry Ripple’ on jo tehnyt kukankin. Mutta voi, ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit ovat kuolleet. Toivottavasti kevätmessuilta löytää uusia. ’Apple Blossom’ oli ihana, samoin valkoinen ruusunnuppupelargoni.

  • Arabis caucasica ’Snow Peak’ – kaukasianpitkäpalko
  • Bergenia cordifolia – herttavuorenkilpi
  • Claytonia sibirica – alaskankleitonia
  • Euphorbia marginata ’Kilimanjaro’ – lumityräkki
  • Geranium pretense f. albiflora – valkoinen kyläkurjenpolvi
  • Helenium autumnale ’New Hybrids’ – syyshohdekukka
  • Ipomoea tricolor ’Clarke’s Heavenly Blue’ – päivänsini
  • Leonotis nepetifolia – leijonankorva
  • Milium effusum ’Aureum’ – kultatesma
  • Nasella tenuissima ’Pony Tails’ – hentohöyhenheinä
  • Ramonda myconi
  • Salvia farinacea ’Victoria Blue’
  • Scabiosa caucasica ‘Isaac House’ – kaukasiantörmäkukka
  • Senecio cineraria ‘Silver Dust’ – hopeakäpälä
  • Verbena rigida ‘Polaris’ – siniverbenaViola odorata ’Queen Charlotte’ – tuoksuorvokki

Kylvöt

Viime toukokuussa pyysin perhettä muistuttamaan, miten hirvittävä urakka kouliminen on, jos he näkevät minut lueskelemassa silmät kiiluen siemenluetteloita. Sadat ja taas sadat pikkutaimet odottivat silloin koulimista,

Siemenluettelot tulivat, mutta eipä kukaan tietenkään muistanut muistuttaa. 🙂 Rakas lapsi sen sijaan askarteli siemenlaatikkooni somat välilehdet, jotta voin järjestää kunkin kuukauden siemenet omiin lokeroihinsa.Seeds

Kylvettävää on. Jospa harrastaisin tänä keväänä vain tarkkuuskylvöä puutikun kanssa enkä kylväisi hajakylvönä yhtään mitään?

Kylvettävää on, mutta hyvä niin. Tammikuun kova pakkanen lumettomassa maassa on varmasti tappanut paljon kasveja. Ensin satoi koko joulukuun. Sitten äkkiä läpimärkä maa jäätyi. Ei sellaista mikään sipulikasvi kestä eivätkä monet perennatkaan. Kesäkukkia siis tarvitaan. Enpä tiedä, onnistuuko kylmäkäsittelykään nyt ulkona. Viime talvena oli helppo haudata kylvölaatikot yli puolimetrisen hangen alle, jossa niillä oli sopiva alle viiden miinusasteen lämpötila.

Kylvin syys-lokakuussa perennoja ruukkuihin odottamaan talven yli. Jos ne ehtivät muodostaa juuriaiheen, niin mitenköhän kahdenkymmenen asteen pakkanen on niitäkin kohdellut? Ei taida tulla yhtään ainoaa vuokkoa tai kurjenpolvea.

Tabs

Enemmän on enemmän

SiemenetMore is more. Se on niin totta. Kylvin hiukan lisää perennoja. Varsinkin vuokkoja ja kurjenpolvia. Kurjenpolvia ei voi olla koskaan liikaa. Eikä vuokkojakaan. Ne saavat kylmäkäsittelyn ulkona. Parin sisäviikon jälkeen vien kaikki ulos ja peittelen harsolla ja verkolla. Tulkoon lunta, tulkoon talvi. Kyllä se kevätkin vielä tulee.

Anemone levellei

Nämä kylvöt itävät vasta ensi keväänä ja kesänä, ja hyvä niin. Ensi elokuussa taimet ovat kyllin suuria istutettaviksi kasvupaikoilleen.

Kylvölaatikot

Ne tulvivat jo yli

Gladiolus
Jossakin vaiheessa kesää, ehkä heinäkuussa, kaikki vain melkeinpä räjähti kasvuun. Taimet kasvoivat kukiksi. Ne levisivät, venyivät, ojentelivat, käyttivät kyynärpäitään, kikattivat, huutelivat ja rehottivat kunnes toukokuussa perustettu uusi kukkapenkki suorastaan tulvi vihreyttä ja värejä. Ruusubegonia Ruusubegonia_valkoinen

Huh. Minäkö tuon tein? Ajatus veti melkein hiljaiseksi. Kyllähän minä kylvin, koulin ja istutin. Paljon, koska en oikein uskonut, että niistä mitään tulisi. Ei viime kesänäkään tullut. Viidestä pussillisesta siemeniä tuli ehkä viisi tainta. Kylvin paljon, koska halusin edes joitakin kukkia, jos ne hennot taimet ja pienoiset mukulat sattuisivatkin kuolemaan. No, eivät ne kuolleet, vaan riemuitsivat hyvästä kasvualustasta ja olemassaolostaan ja kesästä ja järjestivät varsinaisen värien ja muotojen ilotulituksen.

Yllätyksiäkin tuli. Krassien piti olla vaaleanpunaisia ja valkoisia. No niistä tuli vaaleankeltaisia ja oransseja. Kukkikoot tämän kesän, mutta ensi kesänä tähän penkkiin ei tule yhtään krassia. Luulin myös siirtäneeni keväällä punapäivänkakkaran, mutta keltainen rudbeckiahan se oli. Pitää siis siirtää takaisin vielä perustamattomaan sini-kelta-oranssi -penkkiin.

Kesäkukkien toki pitikin kukkia, mutta myös osa perennoista kukkii jo ensimmäisenä kesänään: palavarakkaus, koreakärsämö, illakko, punavirma, lehtosinilatva, salvia.
Punavirma_Centranthus_Ruber

Sormustinkukat. Taimet olivat niiiiiin hentoja pikku surkimuksia, että noita valtavia, pehmeitä lehtiruusukkeita ei kyllä edes tunne niiksi rääpäleiksi, jotka sinnittelivät kylvölaatikossaan yläpihan patiolla muovin alla.

Hopeakäpälät. Viruivat henkihieverissä vaatehuoneen ikkunalla kunnes tungin ne vain johonkin isompaan ruukkuun hädissäni. Vau, niitäkin voi siis itse kasvattaa. Viimeistään heinäkuun lopulla ne näyttävät siltä kuin pitikin.

Petunia. Yksi vain. Ne vasta henkihieverissä viruivatkin ja vain yksi selvisi, mutta se kukkii nyt huolimatta tökeryydestäni ja liian aikaisesta koulimisesta. Syvänvioletit suonet valkoisessa kukassa, petunian suloinen hento tuoksu.

Elokuu. Malopit ja daaliat rehottavat. Kosmoskukkia on pienen metsän verran.
Kukkakimppu

Kevät, missä olet?

Kymmenen päivää sitten kylvetyistä on itämättä enää alppiruusu (Rhododendron), jaloritarinkannus (Delphinium), lyyrasalvia (Salvia lyrata ”Purple vulcano), koreankärhö (Clematis ”Korean beauty”), sulkavaleangervo (Rodgersia Pinnata) ja karamellililja (Pardancandea Norrisii). Perennojen kylvötaulukko tietää kertoa, että karamellililja itää hitaasti ja että ritarinkannus on laitettava kylmäkäsittelyyn, jos ei ole kuukaudessa itänyt.
Kuukauden kuluttua kylmäkäsittely käy vaikeaksi, jos lumi on sulanut pois. Pitänee siis laittaa ne hankeen joka tapauksessa.

Viileä ikkunatila on nyt loppu. Ei mahdu enempää, sillä laitoin eilen multaan myös liljojen ja daalioiden juurakoita, joissa oli jo vihreitä ituja. Pakon edessä istutin siis, ja kannoin loput sipulitjuurakot kylmään ja pimeään autotalliin, jotta eivät kaikki innostuisi vielä versomaan. Huhtikuussakin hyvin ehtii.

Liljat: kielo, vaaleanpunainen (Convallaria majalis Rosea), valkoinen kielo (Convallaria majalis alba), valko-keltainen päivänlilja (Hemerocallis ”Cool It”), pinkki päivänlilja (Hemerocallis ”Entrapment”), lukinlilja (Hymenocallis ”Festalis”), valko-keltainen puulilja (Lilium OT Hybrid ”Pretty Woman”), valko-vihreä aasianlilja (Lilium Asiatic ”Reinesse”) sekä valkoinen daalia ja talven yli autotallissa säilytetyt violetti ja oranssi daalia. Pelkäänpä vain, että ne eivät ole syystä tai toisesta selvinneet hengissä autotallissa kutterinpuruun pakattuina.

Yksi plus yksi on neljätuhatta

Kymmeneskin pelargoni iti ja ilmestyi. Pieni myöhästelijä on ehtinyt kasvattaa vasta sirkkalehtiparin, ei edes juuria. Kun taimia suihkutteli, tämä pienokainen kellahti nurin ja se piti nostaa pystyyn ja varovasti tökätä hiukan syvemmälle. Itävyys siis sata prosenttia!

Se on hienoa, upeaa, mutta jos samoin käy kaikille muille kylvöksille, niin olen hukassa. Lobeliasiemenpussissa oli 2500 siementä. Riippalobeliaakin kylvin 2500. Normaali itävyys on 80 % – siis 2000 tainta yhdestä pussista, 2000 toisesta… Kylvin kaikkiaan kolmekymmentä pussillista siemeniä.

Viime vuonnakin astereiden kävi vähän ohraisesti, kun kaikille ei mitenkään riittänyt ruukkuja ja tungin monta samaan ruukkuun. Silloin ne riiviöt tietysti kilpailevat valosta ja tilasta ja ravinteista ja kasvavat kaikki vähän huonosti. Järkevintä olisi ottaa vain vahvimmat taimet ja heittää loput kompostiin.

Luultavasti näen pian painajaisia, joissa tuhannet murhaamani taimet itkevät ja nääntyvät.

Olen kylvänyt

Kylvölaatikot

Eilen oli täysikuu. Nyt ei voi kylvää mitään kukkia kahteen viikooon. Kylvin aikaisemmin, uudenkuun jälkeen Kukkia. Kylvin vain kukkia. Perennoja, joiden siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Vaikeita kasveja siemenestä kasvatettavaksi kuten jouluruusu, sinivaleunikko, pioni, iso pukinjuuri, kilpirikko. Kasvualustaksi kylvömultaa ja perliittiä, peittely vermikuliitilla. Ei pitäisi olla ainakaan alustasta kiinni.

Säästin koko loppuvuoden ja alkuvuoden einesrasioita. Jauhelihan ja broilerin neliskulmaiset muovirasiat ovat mainioita. Lopulta säästin myös jogurttipurkkeja, margariinirasioita ja raejuustopurkkeja. Ja huomasin, että tomaattirasiat ja viinirypälerasiat ovat pieniä minikasvihuoneita. Ne voi sitten käyttää uudelleen ja uudelleen, kunhan siemenet itävät, taimet kasvavat ja ne koulitaan ruukkuihin. Ruukuiksi olen hankkinut turveruukkuja, jotka voi istuttaa suoraan maahan.

Siemenet olivat keittiössä lämpimässä puolitoista viikkoa. Sitten kaivoin ne lumihankeen kuukaudeksi, jouluruusun kuudeksi viikoksi. Lunta on. Sitä todella on. En muista talvea, jolloin sitä olisi ollut näin paljon. Pihalla alkaa olla puolentoista metrin kinoksia, joihin sitä on kolalla nosteltu. Lapsesta ne varmaan näyttävät valtavilta. Aikuisestakin ne ovat valtavia. Loppuisi jo. Kevääksi tulee tulva, jos kaikki sulaa kerralla lämpimänä kautena.

Pelargonit itivät viikossa, kymmenestä siemenestä yhdeksän sirkkalehtitainta. Nyt niille ei ole tapahtunut mitään moneen päivään. Ne kasvattavat varmaankin juuria.

Mitenköhän jaksavat viime kesän uuden kukkapenkin perennat ja sipulit? Siitä piti tulla pionien aurinkoinen koti, mutta se oli melkein uima-altaana koko syksyn. Pakko siirtää pionit taas pois, uuteen paikkaan. Ja muistaa, että pioni haluaa hiekkaa ja kiveä, ei turvetta.

Surulliseen uima-allaskukkapenkkiin istutan kosteikkokasveja. Löysin nettikaupan, jossa oli suomalaisten luonnonkasvien siemeniä, myös kurjenmiekkaa. Ja ranta-alpia, rantakukkaa ja rantatädykettä. Jossakin oli myös rentukoita. Kas, nyt on näin, että tontilla on monta kosteaa kohtaa. Kurjenmiekan raakoja palkoja olen kerännyt Pukkeenrännelistä ja Ahlaistenjoelta. Eipä niistä ole koskaan oikein mitään tullut, mutta nyt voi yrittää kasvattaa kesäkasveja ostosiemenistä myös mökille. Kurjenmiekkaa siis tarvitaan paljon, ainakin neljä pussia siemeniä. Se on ihana kasvi.

Sinivaleunikko. Se on kaunis, sointuva sana. Se haluaa happamen, läpäisevän maan. Ei siis turvetta sillekään, ei liioin pionien viereen. Kohopenkki.

Olen hankkinut myös alppiruusujen siemeniä. Ehkä on sulaa hulluutta kasvattaa niitä siemenistä, mutta haasteet tekevät puutarhuroinnin mielenkiintoiseksi. Tontilla on myös paljon varjopaikkoja varjolaikkoja varhosaikkoja (varjosaikko kuulostaa ihan kasvin nimeltä – miksei sellaista ole olemassa?), joihin yritän löytää varjon kasveja. Varjoliljaakin voisi kasvattaa siemenestä. Niitä pitää saada lisää. Tontin eteläisin osa on varjoisa. Siihen voisi rakentaa lehtomaisen puutarhan, jossa takana on suuria alppiruusuja, edessä saniaisia, kuunliljoja, varjoliljoja, katvioita, kärhöjä, kurjenmiekkaa, tähtililjaa. Mutta ei noita samaan penkkiin voi laittaa, koska varjolilja on kalkinsuosija, alppiruusu kalkinkarttaja. On siis laadittava useampia ryhmiä.