Jäähyväiset puutarhalle

Clematis

Puutarha ihmettelee, mikä on erilaista kuin ennen? Pimeys ottaa pidempiä askelia. Ilmassa on kirpeä tuoksu, joka enteilee yöpakkasia. Mutta niin on aina ollut, se merkitsee vain talviunen lähestymistä.

Mikä on erilaista kuin ennen? Liljat ovat kellastuneet, törröttävät ruskeina rankoina perennapenkeistä. Jättiverbenoiden violetti kukkapilvi huojuu silti korkealla, syksystä piittaamatta. Syysleimut ovat vielä nupuilla. Tsinniat hehkuvat, malopit punastelevat ujoina. Bellikset ja sarviorvokit kukkivat, pallohortensia kukoistaa, syysvuokko aukoo nuppujaan. Niin kuuluu olla.

Uusia kukkamaita on kaivettu. Pähkinäpensaan alla rinteessä kasvavat nyt himalajanvuokko, posliinivuokko ja kalliokielo. Niiden elinpiiriä kortteita ja rikkasinappeja vastaan puolustavat kanadanvuokko ja valkoinen tuoksukurjenpolvi.

Osa pioneista vaihtoi paikkaa ja niiden tilalle tuli persian keltaruusu. Pionit löysivät uuden, syvämultaisen ja aurinkoisen paikan.

Mutta mikä on erilaista kuin ennen? Pionit vilkuilevat peloissaan liian lähelle tunkevia karhunköynnöksiä ja nokkosia. Niiden mustat ja valkoiset juuret kiemurtelevat mullan alla lähemmäksi ja lähemmäksi. Päivänliljat silmäilevät epäröivästi vieressään kasvavia keltakurjenmiekkoja. Voiko luottaa siihen, että ne eivät valtaa koko tilaa? Miksi tuntuu siltä kuin ei voisi? Ja mihin kaikki kukkaruukut ovat kadonneet? Ahkeraliisat, verenpisarat, begoniat?

Taimet eivät murehdi. Ne ovat vielä niin pieniä, etteivät tiedä mitään edes talvesta, ojentelevat vain rauhassa pikkuisia juuriaan pehmeässä multapenkissä, haukottelevat. Mutta isommat tähyilevät ympärilleen, huomaavat taimen vierelle nousseen nokkosen tai koivun taimen. Miksi kukaan ei tule nyppäämään sitä pois? Miksi karhunköynnös hymyilee vinoilla lehdillään valmiina kuristamaan kaiken ympäriltään. Miksi kortteet kurkottelevat lähemmäksi, vihamielisinä vaanien? Miksi maahumala viskoo noin villisti lonkeroitaan eikä kukaan toru sitä, saati kisko sen ahneita varsia pois kurjenpolvien kimpusta?

Missä ovat puutarhurin askeleet? Niitä ei enää kuulu. Ilman niitä villikasvit valtaavat alaa. Puutarhasta tulee taas villi, nokkosten ja kortteiden, ohdakkeiden ja voikukkien, karhunköynnöksen, kiertotattaren, japanintattaren, ratamoiden, rikkasinappien, valvattien, pujojen ja horsmien puutarha. Koivut maistelevat tuulia, siementävät, miten tukahduttavaa. Kukat painavat päänsä ja toivovat, että kaikki tämä merkitsee vain talvea, nukahtavat lepoonsa.

Mutta puutarhuri ei palaa. Hän on lähtenyt, muuttanut pois.

Delphinium

Vielä tulee päiviä

Juhannusruusu varistaa märkiä terälehtiään ja palelee. Mutta kesä palaa vielä, lehahtaa luoksemme kaikin aistein. Vielä tulee päiviä, kun puutarha venyttelee auringon lämmössä ja polun hiekka ja neulaset kalvavat paljaita jalkoja.

Männyn kirpeä neulastuoksu. Vaapsahainen kapuaa ylös kaarnapylvästä lähemmäksi auringosta valuvaa pihkaa. Metsäpuutarhan varjot, saniaisten ja sinilatvojen lepatus, huokaus.

Niinä päivinä aurinkotarhassa nukkapähkämön hopea häikäisee ja tädykkeet ja verbenat huojahtelevat, vaikka tuuli on hiljaa. Ruohon syli on lämmin ja karhea. Siipien sipaisun lintukylvyssä voi kuulla.

On päiviä, kun maa väreilee. Vai ilmako se vielä jysähtelee kuumuuttaan? Auringon viimeinen sykähdys liukenee aaltorenkaiden keskelle lammikkoon.

Vielä tulee iltoja, kun puutarha huutelee luokseen vielä hämärässäkin. Valkoisten kukkien fosforinhehku, laukat, illakot, akileijat. Ihon aurinko tuoksuu, illakon vanilja ja kaneli, keltaruusujen viaton kulta. Kaste tuoksuu, vihlaiseva aavistus merta.

Kesä palaa vielä, sen siipien huminan voi jo kuulla.

Kitkin

Hapan_kolmiopenkki
Muutama sateinen alkukesän päivä, ja rikkaruohot lisääntyvät räjähdysmäisesti. Joka paikassa kortetta, nokkosta, vuohenputkea, leinikkejä ja nokkosia! Ja lisäksi japanintatarkin jaksaa vielä yrittää. Se on ollut pressun alla koko viime kesän, mutta se kauhujen kasvi on liian voimakas ja liian syväjuurinen. Pääsenkö siitä koskaan? Google-haulla ”how to kill japanese knotweed” saa yli 83.000 hakutulosta… Pahoin pelkään, että joudun kaivamaan noin kymmenen neliömetrin alan metrin syyvyydeltä saadakseni japanintattaren juurakot pois. Olisiko sittenkin helpompi kylvää kohtaan ruohoa, hoidella kauhujen kasvi ruohonleikkurilla eikä kuvitella istuttavansa siihen hienoon aurinkoiseen, syvämultaiseen kohtaan ruusuja ja pioneja?Japanese knotweed

Istutin Helsingin yliopiston

Ihana alppiruusu kukki kauneimman kukintansa särkyneen sydämen vieressä. Tänään istutin sen havuryhmään, lähelle kukkivaa ruusuorapihlajaa. Ne kukkivat aina yhtä aikaa. Alppiruusun ympärille alaskankleitoniaa, joka saa vähitellen levitä niin paljon kuin haluaa.

Rhododendron_Tigerstedtii_University_of_Helsinki Rhododendron_Tigerstedtii_University_of_Helsinki

Ajuga_reptans Allium_giganteum_Mount_Everest Allium_giganteum_purple_sensation Aquilegia_vulgaris Dodecatheon_meadia Hosta_fortunei_aureomarginata Tiarella_cordifolia

Tulipa kukkia

Tulipa gesneriana
Tulipa gesneriana

Malus_Hyvingiensis

Rautatienomenapuu

Malus_Hyvingiensis

Malus_Purpurea

Malus Purpurea – purppuraomenapuu

Narcissus_triandrus

Narcissus triandrus – orkideanarsissi

Vinca_minor

Vinca minor – pikkutalvio

Fritillaria_meleagris

Fritillaria meleagris – valkoinen kirjopikarililja

Clematis-alpina-subsp.-sibirica

Clematis-alpina-subsp.-sibirica – siperiankärhö

Tulipa gesneriana

Tulipa gesneriana Darvin-ryhmä: Apeldoorn Elite

Tulipa gesneriana

Tulipa gesneriana Darwin-ryhmä: Apeldoorn Elite

Kevät on keltainen ja valkoinen

Kaikki pionit ovat versomassa. Ensimmäiset narsissit kukkivat. Tulppaaneja nousee maasta.

Tästä en oikein tiedä, olisinko riemuissani vai kauhuissani:

Clematis_Multi_blue

Hullu, ihana kärhö Multi Blue on kasvattanut jo viidentoista sentin versot. Ei vielä saisi! Pakkasöitä on tulossa!

Huomaan myös, että olisi pitänyt syksyllä dokumentoida sipuli-istutuksia eikä vain haudata niitä penkkeihin onnellisena kuin orava:

Kasvi1

Kasvaa oikein komeasti, mutta mikä ihme se oikein on?

Kasvi2

Entä tämä? Ei aavistustakaan… ehkä jokin laukka?

Kasvi3

Tällä villitulppaanillakin on nimi, mutta en tiedä sitä…

Siinähän sitten arvailen, kun kukat ilmestyvät 🙂 Mutta nyt onnenpensas kukkii, keltavuokot säestävät, niiden ympärillä livertävät maailman sinisimmät scillat. Metsän varjossa loistavat niiden valkoiset sisaret, hopeatäpläpeippi on talvehtinut hyvin ja kevätkaihonkukka avannut siniset silmänsä.

Forsythia

Anemone_ranunculoides Narcissus_Dutch_MasterScilla_siberica_alba
Omphaloides_verna

Onnenpensas on nupulla

Forsythia

Onnenpensas

Nuppuja: kiurunkannukset, narsissit, esikot, purppuratuomi, onnenpensas, valkotäpläimikät, scillat (siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset), helmihyasintit, kirjopikarililjat.

Kukkia: kreetantulppaanit, scillat, posliinihyasintit, sinivuokot, krookukset, valkovuokot, kevätkurjenmiekat, lumikellot.

 

Corydalis-solida

Pystykiurunkannus

Delphinium-grandiflorum

Ritarinkannus

Fritillaria-imperialis-lutea

Keisarinpikarililja

Narcissus-Dutch-Master

Narsissi ’Dutch Master’

 

Prunus-purpurea

Purppuratuomi

Pulmonaria-saccharata

Valkotäpläimikkä

Puschkinia-scilloides

Posliinihyasintti

Scilla-sibirica-rosea

Scilla siberica rosea

Kevään tuore jäätynyt reuna

ScillatHalusin mäiskiä kuokalla tai kirveellä. Raskas työ, raskaat huvit. Mutta maa on vielä roudassa. Kuokalla ei voi mäiskiä. Siitä ei olisi mitään hyötyä. Sensijaan paiskoin kiviä ja raahasin risuja. Ja sitten hain kameran.

Läpikuultava scilla maaliskuun valoa vasten. Taivas aivastaa ja maa
revähtää sinivuokon nuppuna auki. Maaliskuussa! Talventähtiä on noussut lisää, krookukset versovat. Lehtosinilatvat, illakot ja orvokit työntävät versojaan maasta. Maaliskuussa! Vastavalon piikit puhkeavat pähkinäpensaan oksiin.
Kivet hengittävät.

Tänään olin puutarhuri, huomenna roudari. Pikkuneidolla on keikka. Tänään olen siis kuullut montakin äänenavausta ja esitystä laulusta ”Raindrops on roses and whiskers on kittens…”

My favorite things:

Crocus_vernus Galanthus_nivalis_2903 Hepatica Scilla Talventahti

 

A Kindred Spirit

Nyt sen löysin! Se on kuin onkin jo kirjoitettu. Siis kirja, jonka kirjoittaja ymmärtää tämän:

”A layered garden could be compared with a theatrical production of many acts: a variety of players take center stage at different times. As with stagecraft, the trick is in timing, making sure that each plant gives up the limelight gracefully to the next plant, and no plants hog the stage or step on anothers’s toes as they make their entrances and exits. Rather than a comedy of errors (which no gardener wants) or a tragedy (which the weather sometimes forces on us), my goal is to create a sublime horticultural drama, full of surprises that keep the audience engaged.”David Culp: The Layered Garden

  • David L. Culp with Adam Levine: The Layered Garden. Design Lessons for Year Round Beauty from Brandywine Cottage. Timber Press, 2012. s. 61-63

Valomerkki

Pallohortensia_Bella_Anna Epäreilua, nykyään puutarhurille näytetään valomerkkiä jo kello seitsemältä. Tulee niin pimeää, ettei erota balkaninvuokon tummia mukuloita mullasta. Pakko lopettaa.

Tässä on kesän viimeinen kukkapenkki:

Viimeinen

Kesän viimeinen kukkapenkki

Kaivoin kuopan, ripotin luujauhoa, heittelin kuoppaan narsisseja (Mount Hood ja Narcissus poeticus Flore Pleno), lehtolaukkaa, balkaninvuokon mukuloita, posliinihyasintteja. Sitten multaa päälle ja vielä kerrottuja valkovuokkoja (Anemone nemorosa Vestal), sinisiä valkovuokkoja (Anemone nemorosa Royal Blue) ja hämyvuokkoja (Anemone nemorosa ´Robinsoniana´). Valomerkki.

Seuraavana päivänä palasin, istutin vielä muutaman karhunlaukan, lemmikkejä, loput sarviorvokit, idänsinililjoja ja lumikelloja. Valomerkki.

Viola Cornuta

Ja vielä seuraavana päivänä suikeroalpia ja belliksiä. Bellikset kukkivat vieläkin. Toukokuusta lokakuulle! Sarviorvokit kesäkuusta lokakuulle.