Marraskuu

Parasta tässä kuussa tähän asti:

• kevätesikko kukkii
• lintulaudan pienet vieraat

Primula veris & co

Kevätesikko on mennyt lankaan, raukka. Luuli kevään koittaneen ensimmäisen kylmän jakson jälkeen. Tai ehkä se onkin päättänyt ryhtyä kukkimaan kaksi kertaa vuodessa? Minulla ei olisi kerrassaan mitään sitä vastaan.

Sinivuokotkin näyttävät juurtuneen hyvin. Useimmissa näkyy pientä pörheää uutta kasvua. Ei kyllä ihan vielä tarvitsisi nuppuja puskea.

Lankaan ovat menneet myös krookukset. Kaikki ovat kasvattaneet vihreitä lehtipiippoja, nuput sentään odottavat pitempää kylmäkäsittelyä.

Linnut

Mongolianvaahterasta olohuoneen ikkunan edessä roikkuu lintulauta, Metsärinteen linturavintola. Asiakkaita käy valoisan aikaan melkein joka minuutti: talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja, varpusia, mustarastaita. Tätä kuhinaa ei näe kesäaikaan! En muistanut, miten suloisia ne ovat, pikku höyhenpallot.

Liero hoitaa homman?

Läjitän lehtoa varten. Kävimme elokuun alussa Karkalinniemen luonnonpuistossa ja Torholan luolassa ja sain sieltä idean: meillekin pähkinälehto! Ajatus ei ole niin kaukaa haettu kuin voisi luulla, sillä tontin etelärinteessä kasvaa jo iso pähkinäpensas ja se on tehnyt pari taintakin muutamien metrien päähän.

Viime viikolla löysin pähkinäpensaan läheltä myös näsiän taimen.
Siis ei kun rikkaruohoja ja risuja pois, kalkkia maahan, kerros uutta multaa ja siihen lehdon maanpeittokasveja. Konnanmarjaa ja kiurunkannusta, sinivuokkoja, perhosorvokkeja, lehtoängelmää ja imikkää ja oravanmarjoja ja ehkä varjoliljakin. Eikähän siihen alle kymmenen neliön alalle enempää mahdukaan.

Mutta siis se läjitys: kaivan pois tiivistyneen saven muita kukkapenkkejä tehdessäni ja läjitän sen kerroksittain kompostin, hakkeen ja ruohosilpun kanssa. Valelen sitä nokkosvedellä, peittelen mustalla muovilla ja annan lierojen hoitaa homman. Ensi vuoden elokuussa se lienee jo siinä kunnossa, että sen voi levittää pähkinäpensaiden alle ja istuttaa siihen lehtokasvit.

Mustan muovin peittämä kasa on kaikkea muuta kuin kaunis, mutta peittäminen on se juttu. Uutta multaa syntyy, kun kosteus säilyy, orgaaninen aines jatkaa lahoamistaan ja lierot voivat rauhassa tehdä lierontöitään kasassa ja vetää humusaineksia saven sisään.