Jäähyväiset puutarhalle

Clematis

Puutarha ihmettelee, mikä on erilaista kuin ennen? Pimeys ottaa pidempiä askelia. Ilmassa on kirpeä tuoksu, joka enteilee yöpakkasia. Mutta niin on aina ollut, se merkitsee vain talviunen lähestymistä.

Mikä on erilaista kuin ennen? Liljat ovat kellastuneet, törröttävät ruskeina rankoina perennapenkeistä. Jättiverbenoiden violetti kukkapilvi huojuu silti korkealla, syksystä piittaamatta. Syysleimut ovat vielä nupuilla. Tsinniat hehkuvat, malopit punastelevat ujoina. Bellikset ja sarviorvokit kukkivat, pallohortensia kukoistaa, syysvuokko aukoo nuppujaan. Niin kuuluu olla.

Uusia kukkamaita on kaivettu. Pähkinäpensaan alla rinteessä kasvavat nyt himalajanvuokko, posliinivuokko ja kalliokielo. Niiden elinpiiriä kortteita ja rikkasinappeja vastaan puolustavat kanadanvuokko ja valkoinen tuoksukurjenpolvi.

Osa pioneista vaihtoi paikkaa ja niiden tilalle tuli persian keltaruusu. Pionit löysivät uuden, syvämultaisen ja aurinkoisen paikan.

Mutta mikä on erilaista kuin ennen? Pionit vilkuilevat peloissaan liian lähelle tunkevia karhunköynnöksiä ja nokkosia. Niiden mustat ja valkoiset juuret kiemurtelevat mullan alla lähemmäksi ja lähemmäksi. Päivänliljat silmäilevät epäröivästi vieressään kasvavia keltakurjenmiekkoja. Voiko luottaa siihen, että ne eivät valtaa koko tilaa? Miksi tuntuu siltä kuin ei voisi? Ja mihin kaikki kukkaruukut ovat kadonneet? Ahkeraliisat, verenpisarat, begoniat?

Taimet eivät murehdi. Ne ovat vielä niin pieniä, etteivät tiedä mitään edes talvesta, ojentelevat vain rauhassa pikkuisia juuriaan pehmeässä multapenkissä, haukottelevat. Mutta isommat tähyilevät ympärilleen, huomaavat taimen vierelle nousseen nokkosen tai koivun taimen. Miksi kukaan ei tule nyppäämään sitä pois? Miksi karhunköynnös hymyilee vinoilla lehdillään valmiina kuristamaan kaiken ympäriltään. Miksi kortteet kurkottelevat lähemmäksi, vihamielisinä vaanien? Miksi maahumala viskoo noin villisti lonkeroitaan eikä kukaan toru sitä, saati kisko sen ahneita varsia pois kurjenpolvien kimpusta?

Missä ovat puutarhurin askeleet? Niitä ei enää kuulu. Ilman niitä villikasvit valtaavat alaa. Puutarhasta tulee taas villi, nokkosten ja kortteiden, ohdakkeiden ja voikukkien, karhunköynnöksen, kiertotattaren, japanintattaren, ratamoiden, rikkasinappien, valvattien, pujojen ja horsmien puutarha. Koivut maistelevat tuulia, siementävät, miten tukahduttavaa. Kukat painavat päänsä ja toivovat, että kaikki tämä merkitsee vain talvea, nukahtavat lepoonsa.

Mutta puutarhuri ei palaa. Hän on lähtenyt, muuttanut pois.

Delphinium

Tulipa kukkia

Tulipa gesneriana
Tulipa gesneriana

Malus_Hyvingiensis

Rautatienomenapuu

Malus_Hyvingiensis

Malus_Purpurea

Malus Purpurea – purppuraomenapuu

Narcissus_triandrus

Narcissus triandrus – orkideanarsissi

Vinca_minor

Vinca minor – pikkutalvio

Fritillaria_meleagris

Fritillaria meleagris – valkoinen kirjopikarililja

Clematis-alpina-subsp.-sibirica

Clematis-alpina-subsp.-sibirica – siperiankärhö

Tulipa gesneriana

Tulipa gesneriana Darvin-ryhmä: Apeldoorn Elite

Tulipa gesneriana

Tulipa gesneriana Darwin-ryhmä: Apeldoorn Elite

Kevät on keltainen ja valkoinen

Kaikki pionit ovat versomassa. Ensimmäiset narsissit kukkivat. Tulppaaneja nousee maasta.

Tästä en oikein tiedä, olisinko riemuissani vai kauhuissani:

Clematis_Multi_blue

Hullu, ihana kärhö Multi Blue on kasvattanut jo viidentoista sentin versot. Ei vielä saisi! Pakkasöitä on tulossa!

Huomaan myös, että olisi pitänyt syksyllä dokumentoida sipuli-istutuksia eikä vain haudata niitä penkkeihin onnellisena kuin orava:

Kasvi1

Kasvaa oikein komeasti, mutta mikä ihme se oikein on?

Kasvi2

Entä tämä? Ei aavistustakaan… ehkä jokin laukka?

Kasvi3

Tällä villitulppaanillakin on nimi, mutta en tiedä sitä…

Siinähän sitten arvailen, kun kukat ilmestyvät 🙂 Mutta nyt onnenpensas kukkii, keltavuokot säestävät, niiden ympärillä livertävät maailman sinisimmät scillat. Metsän varjossa loistavat niiden valkoiset sisaret, hopeatäpläpeippi on talvehtinut hyvin ja kevätkaihonkukka avannut siniset silmänsä.

Forsythia

Anemone_ranunculoides Narcissus_Dutch_MasterScilla_siberica_alba
Omphaloides_verna

Kärhöhörhöyttä ja hyviä haltioita

Köynnöstuki ja ruukutLöysin Sellon kolmannesta kerroksesta Kivan kaupan. Samassa liikkeessä mitä kamalinta krääsää, mutta myös ihania, tyylikkäitä kukkaruukkuja! Kaupassa oli loppuunmyynti. Pilkkahinta miinus 30 %. Kukkaruukuista miinus 40%. Niinpä sieltä lähti mukaan ihana köynnöstuki ja kaksi massiivista saviruukkua. Kaupan harmaatukkainen omistajapariskunta myhäili ystävällisesti ostoksilleni ja auttoi pakkaamaan ruukut kasseihin.

Hörhöhän tuo köynnöstuki on. Romanttinen kuin mikä, oikein goottilaisromanttinen. Arkkitehtityttäreni varmaankin nyrpistäisi sille sievää nenäänsä.

Mutta se muuttaa kesällä varjopuutarhaani. Sitä kiertelee siperiankärhö ja sen ympärillä kasvaa varjoliljoja, kuunliljoja, kurjenpolvia ja konnanmarjaa. Saahan kärhöjen vuoksi olla vähän hörhö?
Heliotrooppi

Siperiankärhö

Ruukkuihin on nyt pakko istuttaa daalian juurakot, mutta kesäkuussa kun daaliat voi istuttaa maahan, ruukkuihin muuttavat muratti ja heliotroopit.

Koska busseja ei viikonloppuisin juuri kulje, minun olisi pitänyt raahata sekä köynnöstuki että jumalattoman painavat ruukut kotiin ainoan mahdollisen bussin lähimmältä pysäkiltä – siis kaksi ja puoli kilometriä.

Mutta ensimmäisen alamäen jälkeen, kun pysähdyin vaihtamaan kättä, viereen pysähtyi hyvä haltia ja kysyi, minne matka. Haltialla oli pieni punainen Datsun, jonka takapenkillä lojui vanhoja vaatteita ja kasseja ja takalattialla kieriskeli kaksi omenaa. Takapenkille päätyivät myös ruukkuni ja köynnöstuki. Minä huokaisin helpotuksesta ja sain kyydin kotiin. Hyvä haltia puisteli minulle harmaata päätään. – Minuakin alkoi uuvuttaa, kun näin, miten kätesi venyivät noita kantaessa, hän sanoi.

Ihanaa olla vanha nainen! Silloin näet voi

  • ottaa vastaan ystävällisen avuntarjouksen
  • mennä vieraan auton kyytiin
  • unohtaa autuaasti, mitä on tyttärilleen vieraista kyydeistä opettanut.