Maaliskuussa kylvettyä

Yöllä on satanut lunta. Hyvä niin, koska ensi viikoksi on luvattu pakkasia ja jotkut perennoista olivat jo alkaneet tehdä versoja. Ensimmäinen talventähtikin kurkisti kukkapenkistä, nuppuisena vielä.

Pitänee vielä nostella esikko- ja jouluruusulaatikot sisälle. Kaivoin jo esiin sipulikukkaruukut, jotka hautasin lokakuussa. Niistä pistää esiin paljon versoja eikä minulla ole aavistustakaan, mitä. Luultavasti krookuksia ja lumikelloja. Tuskin vielä tulppaaneja tai narsisseja. Olisin kai voinut merkitä, mitä istutin, mutta on myös hauskaa yllättyä. Ne ruukutkin pitää nostella viikoksi autotalliin tai maakellariin. Maakellari on varmaan parempi.

Tänään vaihdan pelargoneille mullat. Osa ei ole kestänyt talven pimeyttä ja liikaa lämpöä tuulikaappieteisessä. Lattialämmitys ei oikein ole toiminut kunnolla… lattia on joko liian kylmä tai liian lämmin, jolloin koko eteisen lämpötila on yli 20 astetta. Liikaa talvehtiville pelargoneille. Hengissä näyttäisi olevan lähinnä itse kylvettyjä. ’Raspberry Ripple’ on jo tehnyt kukankin. Mutta voi, ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit ovat kuolleet. Toivottavasti kevätmessuilta löytää uusia. ’Apple Blossom’ oli ihana, samoin valkoinen ruusunnuppupelargoni.

  • Arabis caucasica ’Snow Peak’ – kaukasianpitkäpalko
  • Bergenia cordifolia – herttavuorenkilpi
  • Claytonia sibirica – alaskankleitonia
  • Euphorbia marginata ’Kilimanjaro’ – lumityräkki
  • Geranium pretense f. albiflora – valkoinen kyläkurjenpolvi
  • Helenium autumnale ’New Hybrids’ – syyshohdekukka
  • Ipomoea tricolor ’Clarke’s Heavenly Blue’ – päivänsini
  • Leonotis nepetifolia – leijonankorva
  • Milium effusum ’Aureum’ – kultatesma
  • Nasella tenuissima ’Pony Tails’ – hentohöyhenheinä
  • Ramonda myconi
  • Salvia farinacea ’Victoria Blue’
  • Scabiosa caucasica ‘Isaac House’ – kaukasiantörmäkukka
  • Senecio cineraria ‘Silver Dust’ – hopeakäpälä
  • Verbena rigida ‘Polaris’ – siniverbenaViola odorata ’Queen Charlotte’ – tuoksuorvokki

Heiniä

HeinätMaaliskuun kylvöt voi aloittaa. Työlistalla on koristeheiniä ja perennoja, myös vähän lisää kesäkukkia. Viime kuussa kylvetyistä ahkeraliisat ovat kasvaneet hyvin. Jo kolmas lehtipari tekee tuloaan ja niitä voisi latvoa. Petuniat ovat myös reippaita, vaikka vielä honteloita. Ne menestyvät hyvin kasvilampun alla. Se on ajastettu valaisemaan joka aamu klo 5-9 ja ilta 17-21. Paha kyllä kaikki kylvöt eivät mahdu lampun alle.

Impatiens walleriana

Perennoista on itänyt siperiankurjenmiekka. Tulikellukka sen sijaan ei ole itänyt. Taitaa kaivata kylmäkäsittelyä, mutta jääkaappiin ei mahdu eikä ulkona ole kinoksia. Ehkä niitä voisi vain pitää ulkona parin asteen lämmössä päivisin ja parin asteen pakkasessa öisin? Mutta silloin on vahdittava tarkkaan lämpömittaria. Jos yöpakkasta on luvassa enemmän kuin viisi astetta, on joka ainoa vati raahattava sisään yöksi. Kaipa se on tehtävissä.

Kasvilampun alla

Kesäkukkia

KesäkukkakylvöKesäkukkia on nyt kylvetty. Joukossa on pari perennaakin: tulikellukka ja siperiankurjenmiekka. Jos ryhtyisin keräilemään siperia-, siperian- nimisiä kasveja niin olisiko elämä huolettomampaa myös tämänkaltaisina talvina, jolloin armoton pakkanen musertaa ilman lumisuojaa värjöttelevät kasviparkani?

Kylvöt hoituivat tarkkuuskylvönä siitä huolimatta, että vanha silmävaiva kiusaa. Mutta en voi odottaa, että lähinäkö palautuu ennalleen. Siinä menee monta viikkoa ja kesäkukat oli kylvettävä nyt, jos haluaa kukkia jo kesäkuussa.

Petunioiden, ahkeraliisojen ja karjalanneidon tarkkuuskylvö hoitui kätevästi lapsityövoimalla. Pieni apulainen kävi innolla hommiin. Joitakin mikroskooppisia siemeniä taisi pöllähtää lattiallekin, mutta väliäkö sillä. Itse kylvin vain kesäkynttilät, siperiankurjenmiekat, tulikellukat ja kelloköynnökset.

Jättiverbena nyt vain oli pakko kylvää hajakylvönä. Kaksisataa pikkusiementä olisi ollut pikkuapulaiselle liikaa. Siinä olisi kulkenut se raja, jossa hauska homma muuttuu kamalaksi työksi, joten enpä viitsinyt edes ehdottaa pikkuneidolle moista. Jos 80% itää, niin taimia tulee 160 kpl. Koulin niitä sitten huhtikuussa omiin purkkeihinsa. Yyterin hiekkaa on jäljellä vielä ehkä 3-4 hajakylvöastiaan. (Jos tätä lukee joku vasta-alkaja, niin tiedoksi: minisiementen hajakylvö on helpointa hoitaa sekoittamalla ne pieneen määrään hienoa hiekkaa vanhassa maustesirottimessa. Ripotellaan suureen laakeaan astiaan, päälle vermikuliittia ja siinä se.)

2.2.2014 kylvetyt kasvit:

  • Cobaea scandens – kellokäynnös
  • Begonia tuberhybrida pendula F1 ’Illumination White’ – karjalanneito
  • Gaura lindheimeri ’The Bride’ – kesäkynttilä
  • Gaura lindheimeri ’Sparkle White’ – kesäkynttilä
  • Geum coccineum ’Borisii’ – tulikellukka
  • Iiris sibirica ‘New Hybrida’ – siperiankurjenmiekka
  • Impatiens hybrida F1 ’Athena Coral Pink’ – ahkeraliisa
  • Impatiens walleriena ’Athena F1 Mix – ”ruusuliisa”
  • Petunia grandiflora F1 ‘Flambe Cascade’ – amppelipetunia
  • Petunia grandiflora ‘Cascade Orchid Mist’ – kerrottu amppelipetunia
  • Petunia hybrid grandiflora F1 ‘Daddy Blue’ – petunia
  • Verbena bonariensis ‘Buenos Aires’ – jättiverbena

Kylvöt

Viime toukokuussa pyysin perhettä muistuttamaan, miten hirvittävä urakka kouliminen on, jos he näkevät minut lueskelemassa silmät kiiluen siemenluetteloita. Sadat ja taas sadat pikkutaimet odottivat silloin koulimista,

Siemenluettelot tulivat, mutta eipä kukaan tietenkään muistanut muistuttaa. 🙂 Rakas lapsi sen sijaan askarteli siemenlaatikkooni somat välilehdet, jotta voin järjestää kunkin kuukauden siemenet omiin lokeroihinsa.Seeds

Kylvettävää on. Jospa harrastaisin tänä keväänä vain tarkkuuskylvöä puutikun kanssa enkä kylväisi hajakylvönä yhtään mitään?

Kylvettävää on, mutta hyvä niin. Tammikuun kova pakkanen lumettomassa maassa on varmasti tappanut paljon kasveja. Ensin satoi koko joulukuun. Sitten äkkiä läpimärkä maa jäätyi. Ei sellaista mikään sipulikasvi kestä eivätkä monet perennatkaan. Kesäkukkia siis tarvitaan. Enpä tiedä, onnistuuko kylmäkäsittelykään nyt ulkona. Viime talvena oli helppo haudata kylvölaatikot yli puolimetrisen hangen alle, jossa niillä oli sopiva alle viiden miinusasteen lämpötila.

Kylvin syys-lokakuussa perennoja ruukkuihin odottamaan talven yli. Jos ne ehtivät muodostaa juuriaiheen, niin mitenköhän kahdenkymmenen asteen pakkanen on niitäkin kohdellut? Ei taida tulla yhtään ainoaa vuokkoa tai kurjenpolvea.

Tabs

Villivatut?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

Kuvassa yllä näyttäisi olevan villivattupuska ja iso graniitin lohkare. Maakellarin luota?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

No ei. Kuvassa on villivattupuska ja laavakiven lohkare. Taustalla sammuneen El Junco- tulivuoren kraatteri. Kraatterin lammessa fregattilinnut pesevät siipensä. San Cristobalin saari, Galapagos.

Villivattu on siellä vihoviimeinen riesa, vaarallinen vieraslaji. Se valtaa alaa niin tehokkaasti, että syrjäyttää saaren endeemiset kasvit kuten Miconia-pensaan. El Juncon rinteiltä villivattua on tehokkaasti raivattu ja tilalle istutettu sadoittain miconioita. Toinen vaarallinen vieraslaji siellä on guava. Matkalla ylämaihin näki sadoittain paksun sammalen ja päällyskasvien peittämiä guavapuita.

Galapagoksella oli kuiva kausi, joten näkymät saarien rannoilla olivat ruskeat. Vain ylämaissa on vihreämpää, koska mäet ja kukkulat, pysäyttävät tehokkaasti pilvet ja jonkinlaista tihkua tai sumua on päivittäin.

Saarien rannoilla voi nähdä muutaman keltaisen Galapagoksen puuvillan kukan, punaisena hehkuvaa portulakkaa, kaktuksia ja muita mehikasveja. Varsinainen rikkaushan siellä ovat viattomat eläimet, jotka eivät pelkää ihmisiä. Merileijonien lastentarhat. Hylkeenpennut leikkimässä pikku laguuneissa, merileguaanit mustanvihertävät kasat mustilla laavakivikallioilla, fregattilintujen, sini-, puna- ja naamiosuulien parvet kalastamassa, pienet pingviinit taapertamassa rannan kivikossa.

Elämä on meressä. Väri ja elämä, eläimet ja kalat. Pingviinit ja merileijonat sukeltelevat aivan vieressä. Rauskuparvi lepattelee ohi kuin joukko suuria tummia perhosia. Valtava merikilpikonna levää laiduntamassa, kunnes se kääntää päätään ja katsoo pitkään sukeltajaa surullisin syvänmustin silmin.

Vieraslajien pelossa Galapagokselle ei saanut viedä mitään orgaanista. Matkatavarat läpivalaistiin ja tutkittiin sinne mennessä. Sieltä ei liioin saanut tuoda mitään. Ei simpukankuorta, ei sulkaa, ei kivenmurikkaakaan. Eikä ainakaan siemeniä.

Vasta Andeilta pääsin keräilemään hiukan siemeniä. Kasveista, joiden nimiä tai sukuja en tiedä. Siellähän rehottivat rikkaruohoina päivänsinet ja mustasilmäsusannat, risiinit ja leijonankorvat ja monet muut tutut kesäkukat. Jos siemeneni itävät, pitäisi niistä saada ainakin kesäkukkia.

Pelargonit

Appleblossom Rosebud ja PELARGONIUM x hortorum - 'Mop Head'
Pelargonit muuttivat eteiseen, kun yöpakkaset uhkasivat. Nyt ne voisi viedä taas muutamaksi päiväksi ulos, kun lämpimät yöt palasivat hetkeksi.

Mutta jos kuukausiennusteeseen on uskomista, http://www.accuweather.com/en/fi/royla/133053/october-weather/133053
niin pakkasyöt tekevät comebackin jo ensi viikolla.

Ei siis voi, muutakin tekemistä. Kukkasipulit multaan ja pian, lehtiä tai jopa harsot päälle, jotta ehtivät juurtua ennen routaa.
Sipulit

Pinkit ja pilkulliset (’Raspberry Ripple’) ovat itse siemenestä kasvatettuja. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit taas niin suloisia sydänkäpysiä, että haluan pitää ne. Hiukan siis hirvittää, onnistuuko talvehdittaminen. Eteinen ei voi olla kymmenasteinen läpi talven, tai ihmiset palelevat eivätkä ulkovaatteet kuivu. Pelargonit siis tarvitsevat lisävaloa selviytyäkseen talven yli.
Pelargonit

Daaliat

Dahlia Dinnerplate

Viime kesänä – vai onko se jo toissakesä – minulla oli muutama sievä, torilta hankittu daalia, jotka kukkivat myöhään syksyyn asti. Niiden juurakoiden talvehdittaminen ei oikein onnistunut autotallissa. Siellä oli joko liian lämmin tai liian kylmä.

Toukokuussa hankin muutamia daalian juurakoita ja istutin ne ruukkuihin, jotta saisin elokuussa nauttia muutamista sievistä daalioista. Kesäkuussa ne pääsivät vastaperustettuun kukkapenkkiin gladioluskorien viereen.

Ne kasvoivat.

Ne kasvoivat, kasvoivat ja kasvoivat. Heinäkuussa kaktusdaalia alkoi kukkia, mutta muut tekivät vain varsia ja lehtiä. Ja minkälaisia varsia, valtavia, kuin pienten puiden runkoja. Ne olivat varmaankin 120 cm korkeita kunnes ukkossade kaatoi ne kaikki. Silti ne pyrkivät pystyyn, nostivat ainakin nuppuvarsiaan. Nuppuja alkoi avautua vasta syyskuussa ja silloin muistin istuttaneeni lajiketta nimeltä Dahlia Dinnerplate. Olisihan tuo pitänyt tajuta: päivällislautasen kokoisia kukkia eivät kannattele mitkään pienet sievät daalianvarret.

Vielä ei ole ollut yhtään pakkasyötä. Kuvittelin syyskuussa kaivavani sievästi kukkineet, pakkasyön mustuttamat daaliat ylös ja laittavani sipulikukat niiden kuoppaan. Mutta nuo valtavat daaliapuut senkun rehottavat ja tekevät uusia nuppuja minkä ehtivät.

Mihin minä laitan ne laukat ja tulppaanit?

Mihin minä laitan nuo daaliapuut, jos niiden juurakoiden talvehdittaminen onnistuu? Tuohon penkkiin talon edustalle ne tilanvaltaajat eivät voi palata. Ehkä ne päätyvät pressukesannon paikkaan, jossa kasvoivat parin metrin korkuiset japanintattarit, kunhan ensi kesänä olen kaivanut tatarten juurakot ylös ja varmistunut siitä, etteivät ne palaa.

Ne tulvivat jo yli

Gladiolus
Jossakin vaiheessa kesää, ehkä heinäkuussa, kaikki vain melkeinpä räjähti kasvuun. Taimet kasvoivat kukiksi. Ne levisivät, venyivät, ojentelivat, käyttivät kyynärpäitään, kikattivat, huutelivat ja rehottivat kunnes toukokuussa perustettu uusi kukkapenkki suorastaan tulvi vihreyttä ja värejä. Ruusubegonia Ruusubegonia_valkoinen

Huh. Minäkö tuon tein? Ajatus veti melkein hiljaiseksi. Kyllähän minä kylvin, koulin ja istutin. Paljon, koska en oikein uskonut, että niistä mitään tulisi. Ei viime kesänäkään tullut. Viidestä pussillisesta siemeniä tuli ehkä viisi tainta. Kylvin paljon, koska halusin edes joitakin kukkia, jos ne hennot taimet ja pienoiset mukulat sattuisivatkin kuolemaan. No, eivät ne kuolleet, vaan riemuitsivat hyvästä kasvualustasta ja olemassaolostaan ja kesästä ja järjestivät varsinaisen värien ja muotojen ilotulituksen.

Yllätyksiäkin tuli. Krassien piti olla vaaleanpunaisia ja valkoisia. No niistä tuli vaaleankeltaisia ja oransseja. Kukkikoot tämän kesän, mutta ensi kesänä tähän penkkiin ei tule yhtään krassia. Luulin myös siirtäneeni keväällä punapäivänkakkaran, mutta keltainen rudbeckiahan se oli. Pitää siis siirtää takaisin vielä perustamattomaan sini-kelta-oranssi -penkkiin.

Kesäkukkien toki pitikin kukkia, mutta myös osa perennoista kukkii jo ensimmäisenä kesänään: palavarakkaus, koreakärsämö, illakko, punavirma, lehtosinilatva, salvia.
Punavirma_Centranthus_Ruber

Sormustinkukat. Taimet olivat niiiiiin hentoja pikku surkimuksia, että noita valtavia, pehmeitä lehtiruusukkeita ei kyllä edes tunne niiksi rääpäleiksi, jotka sinnittelivät kylvölaatikossaan yläpihan patiolla muovin alla.

Hopeakäpälät. Viruivat henkihieverissä vaatehuoneen ikkunalla kunnes tungin ne vain johonkin isompaan ruukkuun hädissäni. Vau, niitäkin voi siis itse kasvattaa. Viimeistään heinäkuun lopulla ne näyttävät siltä kuin pitikin.

Petunia. Yksi vain. Ne vasta henkihieverissä viruivatkin ja vain yksi selvisi, mutta se kukkii nyt huolimatta tökeryydestäni ja liian aikaisesta koulimisesta. Syvänvioletit suonet valkoisessa kukassa, petunian suloinen hento tuoksu.

Elokuu. Malopit ja daaliat rehottavat. Kosmoskukkia on pienen metsän verran.
Kukkakimppu

Kevät, missä olet?

Kymmenen päivää sitten kylvetyistä on itämättä enää alppiruusu (Rhododendron), jaloritarinkannus (Delphinium), lyyrasalvia (Salvia lyrata ”Purple vulcano), koreankärhö (Clematis ”Korean beauty”), sulkavaleangervo (Rodgersia Pinnata) ja karamellililja (Pardancandea Norrisii). Perennojen kylvötaulukko tietää kertoa, että karamellililja itää hitaasti ja että ritarinkannus on laitettava kylmäkäsittelyyn, jos ei ole kuukaudessa itänyt.
Kuukauden kuluttua kylmäkäsittely käy vaikeaksi, jos lumi on sulanut pois. Pitänee siis laittaa ne hankeen joka tapauksessa.

Viileä ikkunatila on nyt loppu. Ei mahdu enempää, sillä laitoin eilen multaan myös liljojen ja daalioiden juurakoita, joissa oli jo vihreitä ituja. Pakon edessä istutin siis, ja kannoin loput sipulitjuurakot kylmään ja pimeään autotalliin, jotta eivät kaikki innostuisi vielä versomaan. Huhtikuussakin hyvin ehtii.

Liljat: kielo, vaaleanpunainen (Convallaria majalis Rosea), valkoinen kielo (Convallaria majalis alba), valko-keltainen päivänlilja (Hemerocallis ”Cool It”), pinkki päivänlilja (Hemerocallis ”Entrapment”), lukinlilja (Hymenocallis ”Festalis”), valko-keltainen puulilja (Lilium OT Hybrid ”Pretty Woman”), valko-vihreä aasianlilja (Lilium Asiatic ”Reinesse”) sekä valkoinen daalia ja talven yli autotallissa säilytetyt violetti ja oranssi daalia. Pelkäänpä vain, että ne eivät ole syystä tai toisesta selvinneet hengissä autotallissa kutterinpuruun pakattuina.

Kärhöhörhöyttä ja hyviä haltioita

Köynnöstuki ja ruukutLöysin Sellon kolmannesta kerroksesta Kivan kaupan. Samassa liikkeessä mitä kamalinta krääsää, mutta myös ihania, tyylikkäitä kukkaruukkuja! Kaupassa oli loppuunmyynti. Pilkkahinta miinus 30 %. Kukkaruukuista miinus 40%. Niinpä sieltä lähti mukaan ihana köynnöstuki ja kaksi massiivista saviruukkua. Kaupan harmaatukkainen omistajapariskunta myhäili ystävällisesti ostoksilleni ja auttoi pakkaamaan ruukut kasseihin.

Hörhöhän tuo köynnöstuki on. Romanttinen kuin mikä, oikein goottilaisromanttinen. Arkkitehtityttäreni varmaankin nyrpistäisi sille sievää nenäänsä.

Mutta se muuttaa kesällä varjopuutarhaani. Sitä kiertelee siperiankärhö ja sen ympärillä kasvaa varjoliljoja, kuunliljoja, kurjenpolvia ja konnanmarjaa. Saahan kärhöjen vuoksi olla vähän hörhö?
Heliotrooppi

Siperiankärhö

Ruukkuihin on nyt pakko istuttaa daalian juurakot, mutta kesäkuussa kun daaliat voi istuttaa maahan, ruukkuihin muuttavat muratti ja heliotroopit.

Koska busseja ei viikonloppuisin juuri kulje, minun olisi pitänyt raahata sekä köynnöstuki että jumalattoman painavat ruukut kotiin ainoan mahdollisen bussin lähimmältä pysäkiltä – siis kaksi ja puoli kilometriä.

Mutta ensimmäisen alamäen jälkeen, kun pysähdyin vaihtamaan kättä, viereen pysähtyi hyvä haltia ja kysyi, minne matka. Haltialla oli pieni punainen Datsun, jonka takapenkillä lojui vanhoja vaatteita ja kasseja ja takalattialla kieriskeli kaksi omenaa. Takapenkille päätyivät myös ruukkuni ja köynnöstuki. Minä huokaisin helpotuksesta ja sain kyydin kotiin. Hyvä haltia puisteli minulle harmaata päätään. – Minuakin alkoi uuvuttaa, kun näin, miten kätesi venyivät noita kantaessa, hän sanoi.

Ihanaa olla vanha nainen! Silloin näet voi

  • ottaa vastaan ystävällisen avuntarjouksen
  • mennä vieraan auton kyytiin
  • unohtaa autuaasti, mitä on tyttärilleen vieraista kyydeistä opettanut.