Vielä tulee päiviä

Juhannusruusu varistaa märkiä terälehtiään ja palelee. Mutta kesä palaa vielä, lehahtaa luoksemme kaikin aistein. Vielä tulee päiviä, kun puutarha venyttelee auringon lämmössä ja polun hiekka ja neulaset kalvavat paljaita jalkoja.

Männyn kirpeä neulastuoksu. Vaapsahainen kapuaa ylös kaarnapylvästä lähemmäksi auringosta valuvaa pihkaa. Metsäpuutarhan varjot, saniaisten ja sinilatvojen lepatus, huokaus.

Niinä päivinä aurinkotarhassa nukkapähkämön hopea häikäisee ja tädykkeet ja verbenat huojahtelevat, vaikka tuuli on hiljaa. Ruohon syli on lämmin ja karhea. Siipien sipaisun lintukylvyssä voi kuulla.

On päiviä, kun maa väreilee. Vai ilmako se vielä jysähtelee kuumuuttaan? Auringon viimeinen sykähdys liukenee aaltorenkaiden keskelle lammikkoon.

Vielä tulee iltoja, kun puutarha huutelee luokseen vielä hämärässäkin. Valkoisten kukkien fosforinhehku, laukat, illakot, akileijat. Ihon aurinko tuoksuu, illakon vanilja ja kaneli, keltaruusujen viaton kulta. Kaste tuoksuu, vihlaiseva aavistus merta.

Kesä palaa vielä, sen siipien huminan voi jo kuulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s