Öljysäiliön betonikannen ympärille on kauan sitten istutettu kuunliljoja. Loppukesästä ne ovat kauniit, mutta alkukesällä, ennen kuin ne nousevat maasta, näkyy hävityksen kauhistus: vuohenputki, juolavehnä ja heinät ovat vallanneet penkin. Niiden joukossa myös minttua, talviota ja rentoakankaalia.
Siihen ei auta muu kuin kaivaa kasvit ylös, puhdistaa niiden juuristot vieraista juurista ja vaihtaa mullat.
Mutta kun ryhdyin kaivamaan, lapio karahti suureen kiveen. Kaivoin sen ylös. Seuraavakin lapiollinen karahti kiveen. Ja seuraava. Ja seuraava ja seuraava ja seuraava… Nyt oli jo vaikea ymmärtää, miksi kukaan on alun perin mättänyt kuunliljapenkin täyteen valtavia kiviä? Eivät ne mitään kivikkokasveja ole, vaan tarvitsevat ainakin 40 sentin multakerroksen menestyäkseen. Tuossa ne raukat ovat sinnitelleet vuosikausia niukassa mullassa, juuret ahtaasti valtavassa kivikasassa… Oli jo aikakin kaivaa kaikki ylös ja rakentaa niille arvoisensa olosuhteet.
Hei, ihanan näköisiä kukkia! Kivikokoelma näyttää tutulta, noin minullekin kävi kun kaivoin perennapenkin ylös, ilmeisesti edelliset asukkaat olivat ympäröineet penkin kivillä ja ajan myötä kivet olivat vajonneet noin 20 senttiä maahan. Nyt on kasa kiviä sijoitettavaksi uudelleen parempaan paikkaan.
T. Regina