Villivatut?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

Kuvassa yllä näyttäisi olevan villivattupuska ja iso graniitin lohkare. Maakellarin luota?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

No ei. Kuvassa on villivattupuska ja laavakiven lohkare. Taustalla sammuneen El Junco- tulivuoren kraatteri. Kraatterin lammessa fregattilinnut pesevät siipensä. San Cristobalin saari, Galapagos.

Villivattu on siellä vihoviimeinen riesa, vaarallinen vieraslaji. Se valtaa alaa niin tehokkaasti, että syrjäyttää saaren endeemiset kasvit kuten Miconia-pensaan. El Juncon rinteiltä villivattua on tehokkaasti raivattu ja tilalle istutettu sadoittain miconioita. Toinen vaarallinen vieraslaji siellä on guava. Matkalla ylämaihin näki sadoittain paksun sammalen ja päällyskasvien peittämiä guavapuita.

Galapagoksella oli kuiva kausi, joten näkymät saarien rannoilla olivat ruskeat. Vain ylämaissa on vihreämpää, koska mäet ja kukkulat, pysäyttävät tehokkaasti pilvet ja jonkinlaista tihkua tai sumua on päivittäin.

Saarien rannoilla voi nähdä muutaman keltaisen Galapagoksen puuvillan kukan, punaisena hehkuvaa portulakkaa, kaktuksia ja muita mehikasveja. Varsinainen rikkaushan siellä ovat viattomat eläimet, jotka eivät pelkää ihmisiä. Merileijonien lastentarhat. Hylkeenpennut leikkimässä pikku laguuneissa, merileguaanit mustanvihertävät kasat mustilla laavakivikallioilla, fregattilintujen, sini-, puna- ja naamiosuulien parvet kalastamassa, pienet pingviinit taapertamassa rannan kivikossa.

Elämä on meressä. Väri ja elämä, eläimet ja kalat. Pingviinit ja merileijonat sukeltelevat aivan vieressä. Rauskuparvi lepattelee ohi kuin joukko suuria tummia perhosia. Valtava merikilpikonna levää laiduntamassa, kunnes se kääntää päätään ja katsoo pitkään sukeltajaa surullisin syvänmustin silmin.

Vieraslajien pelossa Galapagokselle ei saanut viedä mitään orgaanista. Matkatavarat läpivalaistiin ja tutkittiin sinne mennessä. Sieltä ei liioin saanut tuoda mitään. Ei simpukankuorta, ei sulkaa, ei kivenmurikkaakaan. Eikä ainakaan siemeniä.

Vasta Andeilta pääsin keräilemään hiukan siemeniä. Kasveista, joiden nimiä tai sukuja en tiedä. Siellähän rehottivat rikkaruohoina päivänsinet ja mustasilmäsusannat, risiinit ja leijonankorvat ja monet muut tutut kesäkukat. Jos siemeneni itävät, pitäisi niistä saada ainakin kesäkukkia.

1 thought on “Villivatut?

  1. Hyvää uutta vuotta Satu! Vähän samaa meilläkin, ainakin mitä puutarhaan tulee, villivatut on riesa, joista on hankala päästä. Mutta marjat ihania! Kohta nähdään, voi hyvin 🙂 t. Regina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s