Kylvöt

Viime toukokuussa pyysin perhettä muistuttamaan, miten hirvittävä urakka kouliminen on, jos he näkevät minut lueskelemassa silmät kiiluen siemenluetteloita. Sadat ja taas sadat pikkutaimet odottivat silloin koulimista,

Siemenluettelot tulivat, mutta eipä kukaan tietenkään muistanut muistuttaa. 🙂 Rakas lapsi sen sijaan askarteli siemenlaatikkooni somat välilehdet, jotta voin järjestää kunkin kuukauden siemenet omiin lokeroihinsa.Seeds

Kylvettävää on. Jospa harrastaisin tänä keväänä vain tarkkuuskylvöä puutikun kanssa enkä kylväisi hajakylvönä yhtään mitään?

Kylvettävää on, mutta hyvä niin. Tammikuun kova pakkanen lumettomassa maassa on varmasti tappanut paljon kasveja. Ensin satoi koko joulukuun. Sitten äkkiä läpimärkä maa jäätyi. Ei sellaista mikään sipulikasvi kestä eivätkä monet perennatkaan. Kesäkukkia siis tarvitaan. Enpä tiedä, onnistuuko kylmäkäsittelykään nyt ulkona. Viime talvena oli helppo haudata kylvölaatikot yli puolimetrisen hangen alle, jossa niillä oli sopiva alle viiden miinusasteen lämpötila.

Kylvin syys-lokakuussa perennoja ruukkuihin odottamaan talven yli. Jos ne ehtivät muodostaa juuriaiheen, niin mitenköhän kahdenkymmenen asteen pakkanen on niitäkin kohdellut? Ei taida tulla yhtään ainoaa vuokkoa tai kurjenpolvea.

Tabs

Villivatut?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

Kuvassa yllä näyttäisi olevan villivattupuska ja iso graniitin lohkare. Maakellarin luota?

El Junco, San Cristobal, Galapagos

No ei. Kuvassa on villivattupuska ja laavakiven lohkare. Taustalla sammuneen El Junco- tulivuoren kraatteri. Kraatterin lammessa fregattilinnut pesevät siipensä. San Cristobalin saari, Galapagos.

Villivattu on siellä vihoviimeinen riesa, vaarallinen vieraslaji. Se valtaa alaa niin tehokkaasti, että syrjäyttää saaren endeemiset kasvit kuten Miconia-pensaan. El Juncon rinteiltä villivattua on tehokkaasti raivattu ja tilalle istutettu sadoittain miconioita. Toinen vaarallinen vieraslaji siellä on guava. Matkalla ylämaihin näki sadoittain paksun sammalen ja päällyskasvien peittämiä guavapuita.

Galapagoksella oli kuiva kausi, joten näkymät saarien rannoilla olivat ruskeat. Vain ylämaissa on vihreämpää, koska mäet ja kukkulat, pysäyttävät tehokkaasti pilvet ja jonkinlaista tihkua tai sumua on päivittäin.

Saarien rannoilla voi nähdä muutaman keltaisen Galapagoksen puuvillan kukan, punaisena hehkuvaa portulakkaa, kaktuksia ja muita mehikasveja. Varsinainen rikkaushan siellä ovat viattomat eläimet, jotka eivät pelkää ihmisiä. Merileijonien lastentarhat. Hylkeenpennut leikkimässä pikku laguuneissa, merileguaanit mustanvihertävät kasat mustilla laavakivikallioilla, fregattilintujen, sini-, puna- ja naamiosuulien parvet kalastamassa, pienet pingviinit taapertamassa rannan kivikossa.

Elämä on meressä. Väri ja elämä, eläimet ja kalat. Pingviinit ja merileijonat sukeltelevat aivan vieressä. Rauskuparvi lepattelee ohi kuin joukko suuria tummia perhosia. Valtava merikilpikonna levää laiduntamassa, kunnes se kääntää päätään ja katsoo pitkään sukeltajaa surullisin syvänmustin silmin.

Vieraslajien pelossa Galapagokselle ei saanut viedä mitään orgaanista. Matkatavarat läpivalaistiin ja tutkittiin sinne mennessä. Sieltä ei liioin saanut tuoda mitään. Ei simpukankuorta, ei sulkaa, ei kivenmurikkaakaan. Eikä ainakaan siemeniä.

Vasta Andeilta pääsin keräilemään hiukan siemeniä. Kasveista, joiden nimiä tai sukuja en tiedä. Siellähän rehottivat rikkaruohoina päivänsinet ja mustasilmäsusannat, risiinit ja leijonankorvat ja monet muut tutut kesäkukat. Jos siemeneni itävät, pitäisi niistä saada ainakin kesäkukkia.