Daaliat

Dahlia Dinnerplate

Viime kesänä – vai onko se jo toissakesä – minulla oli muutama sievä, torilta hankittu daalia, jotka kukkivat myöhään syksyyn asti. Niiden juurakoiden talvehdittaminen ei oikein onnistunut autotallissa. Siellä oli joko liian lämmin tai liian kylmä.

Toukokuussa hankin muutamia daalian juurakoita ja istutin ne ruukkuihin, jotta saisin elokuussa nauttia muutamista sievistä daalioista. Kesäkuussa ne pääsivät vastaperustettuun kukkapenkkiin gladioluskorien viereen.

Ne kasvoivat.

Ne kasvoivat, kasvoivat ja kasvoivat. Heinäkuussa kaktusdaalia alkoi kukkia, mutta muut tekivät vain varsia ja lehtiä. Ja minkälaisia varsia, valtavia, kuin pienten puiden runkoja. Ne olivat varmaankin 120 cm korkeita kunnes ukkossade kaatoi ne kaikki. Silti ne pyrkivät pystyyn, nostivat ainakin nuppuvarsiaan. Nuppuja alkoi avautua vasta syyskuussa ja silloin muistin istuttaneeni lajiketta nimeltä Dahlia Dinnerplate. Olisihan tuo pitänyt tajuta: päivällislautasen kokoisia kukkia eivät kannattele mitkään pienet sievät daalianvarret.

Vielä ei ole ollut yhtään pakkasyötä. Kuvittelin syyskuussa kaivavani sievästi kukkineet, pakkasyön mustuttamat daaliat ylös ja laittavani sipulikukat niiden kuoppaan. Mutta nuo valtavat daaliapuut senkun rehottavat ja tekevät uusia nuppuja minkä ehtivät.

Mihin minä laitan ne laukat ja tulppaanit?

Mihin minä laitan nuo daaliapuut, jos niiden juurakoiden talvehdittaminen onnistuu? Tuohon penkkiin talon edustalle ne tilanvaltaajat eivät voi palata. Ehkä ne päätyvät pressukesannon paikkaan, jossa kasvoivat parin metrin korkuiset japanintattarit, kunhan ensi kesänä olen kaivanut tatarten juurakot ylös ja varmistunut siitä, etteivät ne palaa.

Metsänäkyjä

Purppuratuomi

Viikonloppuna sain kaivetuksi paikan korealupiineille ja nauhuksille. Samaan multaan päätyi talventähden mukuloita ja kurdintulppaaneja, jotka toivottavasti loistavat keväällä keltaisina. Mullan voisi vielä peitellä rentoakankaalilla, jota on yllin kyllin paikassa, joka pitäisi kaivaa auki, sillä…

… Vielä olisi istuttamatta keväällä kylvettyjä kurjenmiekkoja, kultakärsämöitä, siperian pallo-ohdakkeita ja sarviorvokkeja. Sini-keltainen penkki odottaa kaivamista ja akankaalien nyppimistä erilleen heinän, voikukkien ja rönsyleinikkien seasta. Savisen maan kaivamisurakka on kauhea ja särkee selkää jo valmiiksi, joten…
Lamiastrum galeobdolon

… Sillä välin eksyin toisille poluille ja siirsin viiruhelpejä, kuunliljoja ja peippejä metsään, loistamaan vihreävalkoisina purppuratuomen edessä. Purppuratuomen siirsin kesällä raivaamastani rikkaruohoryteiköstä metsänreunaan, joka on sen tulevan sinikeltapenkin takana. Näky on kaunis, kunhan kasvavat ja rehevöityvät, mutta ensi kesänä se ei varmaankaan näy pihalle, koska…Viiruhelpi

… Sinikeltapenkistä tulee korkea. Se on rinteessä ja pallo-ohdakkeet, virginiantädykkeet ja kurjenmiekat ovat korkeita. Korkeiden kasvien takana on sitten yllätyspolku, jonka huomaa vasta mentyään lähemmäs. Polulta näkee metsärinteen, jossa kasvavat purppuratuomi ja valko-vihreät kaunislehtiset. Niiden takana kasvaa lännenkanukka, jonka eteen siirrän vielä kotkansiipiä. Rinteeseen lisäksi sinivuokkoja ja valkovihreiden kaunislehtisten multaan valkoisia scilloja. Pohjoismetsän suunnitelma on siinä.

Toivottavasti purppuratuomi selviää. Se oli aika iso siirrettäväksi enkä saanut heinäkuussa kaikkia laajalle levittäyneitä juuria mukaan. Hyvin se pysyi lehdessä syyskuulle saakka, jolloin suuri vanha äitituomikin jo alkoi pudotella punaisiksi ja keltaisiksi värittämiään lehtiä.
Istuttamista odottavat

Salaperäinen liikenteenjakaja

Vihertagi Hakaniemenrannassa

Tähän mennessä tapahtunut:

Hakaniemenkadun ja Hakaniemenrannan välissä oli pieni kolmiomainen liikenteenjakaja. Aivan tavallinen liikenteenjakaja, jota satunnainen ohikulkija ei edes pannut merkille. Siinä ei ollut asfalttia eikä noppakiveä. Siinä kasvoi rikkaruohoa.

Mutta viime toukokuussa sen ohi ei voinut kulkea panematta sitä merkille. Ennen jauhosavikkaa, voikukkia ja pujoa kasvaneessa liikenteenjakajassa kukoisti nyt joukko oransseja ja punaisia tulppaaneja, joita ihailin. Keskikesällä siinä kukki liljoja. Elokuussa lomilta palattua koko kolmio oli myllätty, Siihen oli tuotu paljon uutta multaa ja siihen oli istutettu perennoja: pioneja, värililjoja, päivänliljoja, jaloangervoja.

Ei näyttänyt rakennusviraston töiltä. Kuka kumman kaupunkisissi tuon vihertagin oli tehnyt?

Syyskuussa liikkui aamukahvilla huhu, jonka mukaan ”meidän” talomme alakerrasta oli kävellyt lapiota ja multasäkkiä kantava mies. Alakerrasta, jossa ovat suihkut ja pukukaapit. Mitä? Onko salaperäinen citypuutarhuri OPH:n, CIMO:n tai Akatemian virkamies?

Syyskuussa liikenteenjakajaan oli myös ilmestyi myös ensin aukko, sitten kepin nokassa lappu, jossa ”Pate” kehottaa istutuksesta päivänliljan pihistäneen tuomaan sen takaisin tai hankkimaan uuden, koska hän oli pitkään etsinyt juuri punaista päivänliljaa. Pate valitti lapussaan myös, että ihmiset eivät näytä olevan kypsiä yhteisten etujen jakamiseen. Miksi ei voi tyytyä vain ihailemaan? Miksi oma etu ajaa tekoihin, jotka pilaavat toisten ilon?

Jään jännityksellä odottamaan pienen puutarhan kohtaloa. Koska Rakennusviraston puisto-osasto sen huomaa? Mitä se sille tekee? Uhkaako pientä puutarhaa sementti vai noppakivi?

Puutarha kirjoissa

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut kymmenittäin puutarhakirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lukemani kirjat voisi karkeasti ottaen jakaa kolmeen luokkaan:

  • näkökulmana on sisustus
  • näkökulmana on kasvien hoito
  • näkökulmana on rakentaminen, tuunaus tai askartelu.

Vähiten pidän kirjoista, joissa sisustetaan puutarhalla tai puutarhaa. Niissä kehotetaan ajattelemaan puutarhaa huoneena tai huoneina, joissa on seinät, katto ja lattia. Kasvit ovat sitten tapettia, mattoja tai huonekaluja. Okei, näiden kirjoittajat ehkä sisustavat eläimilläkin? Kirahveja katoksi, muutama kesäkana koristeeksi, sopuleita lattiaksi? Mieluiten helmikanoja, niin pysyy niin kuin väriskaala hallinnassa ja täpläelementti saa kivaa kontrastia sopulien juovista. Ehkä ihmisilläkin voisi sisustaa? Jätän lukijan kuviteltavaksi, miten.

Rakentamisesta ja rakenteista kertovia kirjoja luen mielelläni, vaikka niissä esiteltävät työt ovatkin taitojeni ulottumattomissa. Kivien sahaaminen tuskin meikäläiseltä onnistuu. Ei onnistuisi edes routimattoman perustuksen asentaminen patiota varten.

Eniten pidän kirjoista, joissa kerrotaan kasveista ja suunnitellaan näkymiä ja näköaloja kasvien ominaisuudet ja kasvupaikkavaatimukset huomioon ottaen.

Vielä en ole kohdannut kirjaa, joka täysin vastaisi omia ajatuksia ja tuntemuksia puutarhan suhteen. Siinä suhtauduttaisiin kasveihin kuin näyttelijöihin tai sinfoniaorkesterin soittajiin tai tiimin jäseniin. Puutarhuri ohjaisi kasvua ja kehitystä, huolehtisi ravinnosta ja levosta ja poistaisi kasvun esteitä niin, että kasvukauden esitys sujuisi, kukin antaisi parastaan ja kauden kukoistus ja harmonia olisi taattu.

03_perennatkoti_lundens_visioner_varjo

Tämä kirja on siis vielä kirjoittamatta, mutta olen löytänyt monen monta oikein hyvää ja kaunista kirjaa. Tässä suosikkieni top ten:

  • Perennat kotipuutarhassa. Eva Robild, Görgen Persson. Otava. 2012. Tähän palaan usein. Kasvit on esitelty kasvupaikkavaatimusten ja kukinta-ajan mukaan. Kuvat ovat hurmaavia.
  • Trädgårdsvisioner. Hannu Sarenström. Prisma. 2009. Kirjoittaja sanoo asian kuten se on: näkyjen luominen on raskasta ja likaista työtä. Ja mitä näkyjä hän onkaan itse luonut!
  • Lundens skugga. Hannu Sarenström. Norstedts.2013. Ihana inspiraation lähde.
  • Varjokasvit. Susanna Widlundh. Minerva.2009. Kauniit kuvat, hyviä neuvoja metsäpuutarhan ja lehdon rakentamiseen.

01_pionit_unelmien_late_summer

  • Pionit. Rea Peltola ja Vesa Koivu. Tammi. 2007. Pionihullun must, arvokas käsikirja pionien valintaan ja tiukan tieteellinen tietopaketti.
  • Unelmien kotipuutarha. Karin Berglund(toim.) Otava. 2010. Tähänkin huomaan palaavani. Hyvä käsikirja, mutta myös katselukirja.
  • Hehkuvat sipulikukat. Tommy Tönsberg & Kenneth Ingebretsen. Minerva.2013. Loistava uutuus, tarpeellinen käsikirja. Tässä ei tyydytä perustulppaaneihin, vaan mukana on paljon keräilijän unelmalajeja.
  • Taitava puutarhuri. Rea Peltola & Vesa Koivu. WSOY. 2009. Tästä kirjasta olen oppinut puutarhanhoitoa ehkä enemmän kuin mistään muusta. Kesannointi, maanparannus ja pistokaslisäys on selitetty hyvin ja havainnollisesti.
  • Late summer flowers. Marina Christopher & Stewen Wooster. Frances Lincoln Ltd. 2006. ”I love buzzing and humming”, sanoo kirjoittaja ja opastaa myös perhosia ja hyödyllisiä hyönteisiä ravitsevien kasvien valintaan. Hyvät lajiesittelyt, mutta toki pitää soveltaa, koska kaikki eivät kestä Suomen talvea.
  • Maanpeitekasvit. Kirsi Tuominen & Olavi Niemi. Minerva. 2013. Hyvin kattava käsikirja maanpeiteperennojen ja -pensaiden valintaan.

02_hehkuvat_sipuli_maanpeite_taitava