Liero hoitaa homman?

LäjitysLäjitän lehtoa varten. Kävimme elokuun alussa Karkalinniemen luonnonpuistossa ja Torholan luolassa ja sain sieltä idean: meillekin pähkinälehto! Ajatus ei ole niin kaukaa haettu kuin voisi luulla, sillä tontin etelärinteessä kasvaa jo iso pähkinäpensas ja se on tehnyt pari taintakin muutamien metrien päähän.

Viime viikolla löysin pähkinäpensaan läheltä myös näsiän taimen.
Siis ei kun rikkaruohoja ja risuja pois, kalkkia maahan, kerros uutta multaa ja siihen lehdon maanpeittokasveja. Konnanmarjaa ja kiurunkannusta, sinivuokkoja, perhosorvokkeja, lehtoängelmää ja imikkää ja oravanmarjoja ja ehkä varjoliljakin. Eikähän siihen alle kymmenen neliön alalle enempää mahdukaan.

Näsiä

Mutta siis se läjitys: kaivan pois tiivistyneen saven muita kukkapenkkejä tehdessäni ja läjitän sen kerroksittain kompostin, hakkeen ja ruohosilpun kanssa. Valelen sitä nokkosvedellä, peittelen mustalla muovilla ja annan lierojen hoitaa homman. Ensi vuoden elokuussa se lienee jo siinä kunnossa, että sen voi levittää pähkinäpensaiden alle ja istuttaa siihen lehtokasvit.

Mustan muovin peittämä kasa on kaikkea muuta kuin kaunis, mutta peittäminen on se juttu. Uutta multaa syntyy, kun kosteus säilyy, orgaaninen aines jatkaa lahoamistaan ja lierot voivat rauhassa tehdä lierontöitään kasassa ja vetää humusaineksia saven sisään.

Geranium machorrhizum

Ne tulvivat jo yli

Gladiolus
Jossakin vaiheessa kesää, ehkä heinäkuussa, kaikki vain melkeinpä räjähti kasvuun. Taimet kasvoivat kukiksi. Ne levisivät, venyivät, ojentelivat, käyttivät kyynärpäitään, kikattivat, huutelivat ja rehottivat kunnes toukokuussa perustettu uusi kukkapenkki suorastaan tulvi vihreyttä ja värejä. Ruusubegonia Ruusubegonia_valkoinen

Huh. Minäkö tuon tein? Ajatus veti melkein hiljaiseksi. Kyllähän minä kylvin, koulin ja istutin. Paljon, koska en oikein uskonut, että niistä mitään tulisi. Ei viime kesänäkään tullut. Viidestä pussillisesta siemeniä tuli ehkä viisi tainta. Kylvin paljon, koska halusin edes joitakin kukkia, jos ne hennot taimet ja pienoiset mukulat sattuisivatkin kuolemaan. No, eivät ne kuolleet, vaan riemuitsivat hyvästä kasvualustasta ja olemassaolostaan ja kesästä ja järjestivät varsinaisen värien ja muotojen ilotulituksen.

Yllätyksiäkin tuli. Krassien piti olla vaaleanpunaisia ja valkoisia. No niistä tuli vaaleankeltaisia ja oransseja. Kukkikoot tämän kesän, mutta ensi kesänä tähän penkkiin ei tule yhtään krassia. Luulin myös siirtäneeni keväällä punapäivänkakkaran, mutta keltainen rudbeckiahan se oli. Pitää siis siirtää takaisin vielä perustamattomaan sini-kelta-oranssi -penkkiin.

Kesäkukkien toki pitikin kukkia, mutta myös osa perennoista kukkii jo ensimmäisenä kesänään: palavarakkaus, koreakärsämö, illakko, punavirma, lehtosinilatva, salvia.
Punavirma_Centranthus_Ruber

Sormustinkukat. Taimet olivat niiiiiin hentoja pikku surkimuksia, että noita valtavia, pehmeitä lehtiruusukkeita ei kyllä edes tunne niiksi rääpäleiksi, jotka sinnittelivät kylvölaatikossaan yläpihan patiolla muovin alla.

Hopeakäpälät. Viruivat henkihieverissä vaatehuoneen ikkunalla kunnes tungin ne vain johonkin isompaan ruukkuun hädissäni. Vau, niitäkin voi siis itse kasvattaa. Viimeistään heinäkuun lopulla ne näyttävät siltä kuin pitikin.

Petunia. Yksi vain. Ne vasta henkihieverissä viruivatkin ja vain yksi selvisi, mutta se kukkii nyt huolimatta tökeryydestäni ja liian aikaisesta koulimisesta. Syvänvioletit suonet valkoisessa kukassa, petunian suloinen hento tuoksu.

Elokuu. Malopit ja daaliat rehottavat. Kosmoskukkia on pienen metsän verran.
Kukkakimppu

Elukat

Puutarha ei ole vain kasvien ja ihmisten puutarha.

Etanoita oli tänä kesänä paljon, mutta rastaita ja sammakoita näkyi myös. Rastailla oli pesä talon edessä kasvavassa suuressa lehmuksessa ja parvekkeelta saattoi nähdä, kuinka poikasille kannettiin sapuskaa. Mutta ainakin kaksi kuollutta rastasta myös korjasin pihalta pois. Toinen pudonnut pesästä, toinen törmännyt ikkunaan hyönteisjahdissaan.

Heinäkuussa pihassa kävi jokin isompikin elukka. Rouskutti kuunliljoja ja haukkasi liljoista nuput.

Yritin myös löytää keinoja elukoiden karkottamiseksi, mutta mäntysuopa kuunliljoissa oli niille hyvä kastike ja puissa kiilluvat ilmapallot tai välkkyvät cd-levyt kai vain huvittivat niitä. Rouskutus loppui vasta kun peitin hallaharsolla kaikki kuunliljat. Myöhemmin luultavasti sama eläin kävi herkuttelemassa auringonkukkien nupuilla. Auringonkukkia ei siis tänä kesänä pihalla näy.

Kesä oli siis kauriiden, rastaiden, sammakoiden. Myös etanoiden (varsinkin illakot), kaaliperhosten toukkien (maksaruohot), kirvojen (juhannusruusun nuput), liljakukkojen (varjoliljat) ja kirppojen (krassit).

Puolustuspuhe

Punakosmos

Olisi pitänyt arvata, että kesällä ei ehdi päivitellä blogia, kun kaiken kesätekemisen lomassa piti kääntää maata ja istuttaa kasvejakin. Mutta kumpi on tärkeämpää? Puutarhan hoito vai puutarhahoidosta postailu? Sen jälkeen, kun toukokuussa pihaan tuli 12 kuutiometrin multakasa, en ole avannutkaan blogia ennen kuin nyt.

Hyvin ymmärrän, miksi monessa puutarhablogissa on puutarhakuvat järjestetty ajankohtien tai kasvilajien mukaan. ”Kukassa nyt – elokuu” Tai ”Hemerocallis – päivänliljat”. Sillä lailla saa kesällä häthätää räpsityt kuvat talven aikana järjestykseen.

TiikerililjaKesä siis kului villiintyneen puutarhan kesyttämisessä. Vanhan puutarhan lumous on myös siinä, että se yllättää. En edes tiennyt, että puutarhassa on myös onnenpensas ja keltavuokkoja ennen kuin kävin juuri niiden kukkiessa ihailemassa sinililjoja lähempää.Forsythia ovata