Kevät, missä olet?

Kymmenen päivää sitten kylvetyistä on itämättä enää alppiruusu (Rhododendron), jaloritarinkannus (Delphinium), lyyrasalvia (Salvia lyrata ”Purple vulcano), koreankärhö (Clematis ”Korean beauty”), sulkavaleangervo (Rodgersia Pinnata) ja karamellililja (Pardancandea Norrisii). Perennojen kylvötaulukko tietää kertoa, että karamellililja itää hitaasti ja että ritarinkannus on laitettava kylmäkäsittelyyn, jos ei ole kuukaudessa itänyt.
Kuukauden kuluttua kylmäkäsittely käy vaikeaksi, jos lumi on sulanut pois. Pitänee siis laittaa ne hankeen joka tapauksessa.

Viileä ikkunatila on nyt loppu. Ei mahdu enempää, sillä laitoin eilen multaan myös liljojen ja daalioiden juurakoita, joissa oli jo vihreitä ituja. Pakon edessä istutin siis, ja kannoin loput sipulitjuurakot kylmään ja pimeään autotalliin, jotta eivät kaikki innostuisi vielä versomaan. Huhtikuussakin hyvin ehtii.

Liljat: kielo, vaaleanpunainen (Convallaria majalis Rosea), valkoinen kielo (Convallaria majalis alba), valko-keltainen päivänlilja (Hemerocallis ”Cool It”), pinkki päivänlilja (Hemerocallis ”Entrapment”), lukinlilja (Hymenocallis ”Festalis”), valko-keltainen puulilja (Lilium OT Hybrid ”Pretty Woman”), valko-vihreä aasianlilja (Lilium Asiatic ”Reinesse”) sekä valkoinen daalia ja talven yli autotallissa säilytetyt violetti ja oranssi daalia. Pelkäänpä vain, että ne eivät ole syystä tai toisesta selvinneet hengissä autotallissa kutterinpuruun pakattuina.

Kärhöhörhöyttä ja hyviä haltioita

Köynnöstuki ja ruukutLöysin Sellon kolmannesta kerroksesta Kivan kaupan. Samassa liikkeessä mitä kamalinta krääsää, mutta myös ihania, tyylikkäitä kukkaruukkuja! Kaupassa oli loppuunmyynti. Pilkkahinta miinus 30 %. Kukkaruukuista miinus 40%. Niinpä sieltä lähti mukaan ihana köynnöstuki ja kaksi massiivista saviruukkua. Kaupan harmaatukkainen omistajapariskunta myhäili ystävällisesti ostoksilleni ja auttoi pakkaamaan ruukut kasseihin.

Hörhöhän tuo köynnöstuki on. Romanttinen kuin mikä, oikein goottilaisromanttinen. Arkkitehtityttäreni varmaankin nyrpistäisi sille sievää nenäänsä.

Mutta se muuttaa kesällä varjopuutarhaani. Sitä kiertelee siperiankärhö ja sen ympärillä kasvaa varjoliljoja, kuunliljoja, kurjenpolvia ja konnanmarjaa. Saahan kärhöjen vuoksi olla vähän hörhö?
Heliotrooppi

Siperiankärhö

Ruukkuihin on nyt pakko istuttaa daalian juurakot, mutta kesäkuussa kun daaliat voi istuttaa maahan, ruukkuihin muuttavat muratti ja heliotroopit.

Koska busseja ei viikonloppuisin juuri kulje, minun olisi pitänyt raahata sekä köynnöstuki että jumalattoman painavat ruukut kotiin ainoan mahdollisen bussin lähimmältä pysäkiltä – siis kaksi ja puoli kilometriä.

Mutta ensimmäisen alamäen jälkeen, kun pysähdyin vaihtamaan kättä, viereen pysähtyi hyvä haltia ja kysyi, minne matka. Haltialla oli pieni punainen Datsun, jonka takapenkillä lojui vanhoja vaatteita ja kasseja ja takalattialla kieriskeli kaksi omenaa. Takapenkille päätyivät myös ruukkuni ja köynnöstuki. Minä huokaisin helpotuksesta ja sain kyydin kotiin. Hyvä haltia puisteli minulle harmaata päätään. – Minuakin alkoi uuvuttaa, kun näin, miten kätesi venyivät noita kantaessa, hän sanoi.

Ihanaa olla vanha nainen! Silloin näet voi

  • ottaa vastaan ystävällisen avuntarjouksen
  • mennä vieraan auton kyytiin
  • unohtaa autuaasti, mitä on tyttärilleen vieraista kyydeistä opettanut.

Kevään voima

Yöllä on taas ollut viisitoista astetta pakkasta. Meteorologit odottavat, tuleeko maaliskuusta kylmin 50:een vai 70:een vuoteen.

Mutta ikkunalaudoilla vihertää. Lisää itäneitä tänään: kultakärsämö (achillea filipendulina ”Cloth of Gold”), punakärsämö (achillea millefolium “Cerise Queen”), Siperianpallo-ohdake (echinops ritro), tarhasalkoruusu (Alcea rosea ”Creme de Cassis”), tarhasalkoruusu (Alcea rosea ”Chater’s Double Icicle”), purppurarevonhänta (amaranthus cruentus – ’Autumn Palette’ ), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica ”Carnea”, lohenpunainen).

Kylvettyjä: sarviorvokki (Viola Cornuta ”Admiration”), heliotrooppi (Heliotropium arborescens), sormustinkukka (digitalis purpurea ”Foxy”), Alppiruususekoitus (rhododendron, Mustialan alppiruusu).

Utopia vai dystopia?

En nähnyt painajaisia itkevistä taimilapsista, mutta keksin hauskan aiheen tieteisnovelliin. Tarinassa on yhteiskunta, joka on ratifioinut kasvien oikeuksien julistuksen.

Monet valtiot siinä ajassa ovat. Oikeuksien julistus on lopulta hyväksytty laajalti, vaikka tällä kertaa maailmankuvan mullistusta eivät vastustaneetkaan jyrkimmin katolisen kirkon edustajat, vaan kasvissyöjät. Näkemys kasveista tuntevina olentoina kun romahdutti heidän toimintansa eettisen perustan kertaheitolla. Tässä utopiassa-dystopiassa kasvilääketiede ja kasvipsykologia ovat voimakkaasti kasvavia tieteenaloja.

Tarinan taustalta löytyy paitsi taimien odotus, myös viime viikon blogikoulutus, kouluttajana Katleena Kortesuo. Kun keskusteltiin organisaation tiedotuskanavista, hänen viestinsä oli se, että on vain pakko käyttää sitä kanavaa, mitä nyt kaikki käyttävät, vaikka se jäisi lyhytikäiseksi. ”Vaikka muutaman kymmenen vuoden kuluttua kaikki viestisivät vain telepaattisesti, niin Twitteriä ei voi sen vuoksi jättää väliin”, hän sanoi.

Haa! Mikä ihana kertomuksen aihe. Mutta tarinaa kehitellessäni mietin, että jos meillä olisi päässämme viestintäsiru niin olisiko tämä langaton verkko lajinsisäinen vai lajienvälinen? Miten erotetaan ihmisen ja simpanssin aaltopituudet toisistaan? Ihmisen ja koiran? Entä ihminen ja kasvi? Ei se niin mahdoton ajatus ole… Viherpihan päätoimittaja Auli Honkanenkin (http://www.viherpiha.fi/lehti/uusinlehti) pohti pääkirjoituksessaan kasvien salaista elämää, jota emme täysin ymmärrä.

Tarinani yhteiskunnassa onnelliset tomaatit, kurkut ja banaanit ovat ruokakauppojen kilpailuetu. Kasvinpuolustajat käyvät tekemässä tehomaataloutta harjoittaville peltomaille salaperäisiä viljaympyröitä – vai keksisikö joku, miten kaksi miljoonaa vehnänkortta voisi vapauttaa kuin munkit eikun minkit häkeistään?

Niin, ja siinä maailmassa siemenpusseihin saa itse valita, montako siementä tarvitsee (kertaa sata, jaettuna itävyysprosentilla).

P.S. Samettikukat ovat jo itäneet. Viidessä päivässä! Petuniatkin aloittelevat.

Yksi plus yksi on neljätuhatta

Kymmeneskin pelargoni iti ja ilmestyi. Pieni myöhästelijä on ehtinyt kasvattaa vasta sirkkalehtiparin, ei edes juuria. Kun taimia suihkutteli, tämä pienokainen kellahti nurin ja se piti nostaa pystyyn ja varovasti tökätä hiukan syvemmälle. Itävyys siis sata prosenttia!

Se on hienoa, upeaa, mutta jos samoin käy kaikille muille kylvöksille, niin olen hukassa. Lobeliasiemenpussissa oli 2500 siementä. Riippalobeliaakin kylvin 2500. Normaali itävyys on 80 % – siis 2000 tainta yhdestä pussista, 2000 toisesta… Kylvin kaikkiaan kolmekymmentä pussillista siemeniä.

Viime vuonnakin astereiden kävi vähän ohraisesti, kun kaikille ei mitenkään riittänyt ruukkuja ja tungin monta samaan ruukkuun. Silloin ne riiviöt tietysti kilpailevat valosta ja tilasta ja ravinteista ja kasvavat kaikki vähän huonosti. Järkevintä olisi ottaa vain vahvimmat taimet ja heittää loput kompostiin.

Luultavasti näen pian painajaisia, joissa tuhannet murhaamani taimet itkevät ja nääntyvät.

Valtaajat

Jotenkin ne vain…

Eteisessä

Eteisessä

Eteisen ikkunalla

Eteisen ikkunalla

Kylpyhuoneessa

Kylpyhuoneessa

Keittiössä lattialla

Keittiössä lattialla

Keittiössä

Keittiössä

… valtaavat koko talon. Olen taas kylvänyt:

Pelargoni (Pelargonium x hortorum Raspberry Rippel F1), Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica ”Carnea”), punavirma (Centranthus ruber), punahattu (Echinacea purpurea), (Delphinium Magic Fountains The Blues), hämähäkkikukka (Cleome hassleriana ”Violet Queen”), punakärsämö (Achillea millefolium ”Cerise Queen”), kultakärsämö (Achillea filipendulina ”Cloth of gold), lehtipersilja (Petroselinum crispum), rosmariini (Rosmarinus officialis), sormivaleangervo (Rodgersia pinnata), vaniljanvalkoinen samettikukka (Tagetes erecta ”African Vanilla F1), kerrottu valkoinen salkoruusu (Alcea rosea ”Chater’s Double Icicle), tumma violetti salkoruusu (Alcea rosea ”Creme de Cassis”), punaväriminttu (Monarda didyma ”Panorama”), lyyrasalvia (Salvia lyrata ”Purple vulcano), karamellililja (Pardancanda norrisii), lehtosinilatva (Polemonium caerulum), sormustinkukka (Digitalia purpurea ”Foxy mixed”), riippalobelia (Lobelia erinus pendula ”Saphir”), sinilobelia (Lobelia erinus ”Kaiser Wilhelm”), tarhalaukkaneilikka (Armeria maritima splenders ”Sea pink”), siperianpallo-ohdake (Echinops ritro), purppurarevonhäntä (Amaranthus cruentus), isojumaltenkukka (Dodecatheon ”Red Light”), kirjoesikko (Primula Candelabra Woodside mixed), petunia (Petunia x hybrida ”Double cascade orchid mist”), petunia (Petunia x hybrida ”Prism blackberry”), purppurapunalatva (Eupatorium purpureum ”Little red”), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), pagodikärhö (Clematis ”Korean beauty”), illakko (Hesperis matronalis).

Kevätsipuleita!

Kevään toivoKaupoissa oli jo kevätsipuleita ja daalian juurakoita! Multaan ne tosin kannattaa laittaa vasta huhtikuussa, mutta voihan niitä ihailla ja hypistellä jo ennen sitä.

Toivottavasti myös syksyllä maasta kaivetut kolme daalian juurakkoa ovat selvinneet hengissä autotallissa. Sinne voisi ensi talvena viedä digimittarin, josta saisi korkeimman ja matalimman lämpötilan tietyltä ajanjaksolta, niin tietäisi, missä lämpötilassa ne todella ovat joutuneet kuivina kärvistelemään.

Huomasin myös, että huhtikuussa Messukeskukseen puutarhamessuille ovat tulossa niin Pionien koti kuin Pukin puutarhakin. Pioneja! Ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonioita! Omat pienet pelargonitkin ovat lähteneet hyvin kasvuun. Kymmenestä siemenestä iti yhdeksän. Tosin yksi on niin hentoinen, että sen selviytyminen on onnenkauppaa. Se ei ole edes kahdessa viikossa juuri kasvanut eikä tehnyt kasvulehtiä. Muut porskuttavat mainiosti ja viihtyvät ulkoeteisen valoisassa ja viileässä. Vielä toiset kasvulehdet ja sitten ne voi koulia omiin ruukkuihinsa.

Kotipelargonit, värisekoitus

Kevättä eteisessä

eteisesikko1Lauantaiyönä satoi parikymmentä senttiä lunta siemenastioideni lisäsuojaksi. Se on hyvä, koska viime yönä puolestaan oli kahdenkymmenen asteen pakkanen.

Onneksi kevään voi tuoda sisään. Ulkoeteinen on viileä ja valoisa ja esikkokin toivottavasti kukkii siellä pitkän aikaa. Helmililjat ovat jo kukkineet. Sekä esikon että helmililjat voi istuttaa puutarhaan, kunhan kevät koittaa. Kunpa löytäisin jostakin lumikellojakin. Istutin niitä viime syksynä lehmuksen juurelle, mutta siinä on nyt metri lunta.

Olen yrittänyt tehdä kasvijakoa tulevina vuosina perustettaviin kukkapenkkeihin ja selvitellyt sitä varten perennojen jakoa kalkinsuosijoihin ja happaman maan kasveihin. Joistakin lajeista useimmat ovat yhtä mieltä. Mutta esimerkiksi vuohenjuurta joku väittää kalkinsuosijaksi, toinen kalkinkarttajaksi. Sinivuokkoa väitetään kalkinsuosijaksi, mutta hei haloo, luonnossahan se kasvaa kuusimetsissä, joissa taatusti on hapan havumetsämaa. Kuusimetsän maaperä pysyykin happamana varisevien neulasten vuoksi. Lähteinä ovat olleet lähinnä Puutarha.netin kasvikortisto ja keskustelu sekä Perennials.com -sivusto

Selvää kuitenkin on, että esimerkiksi lehmuksen alla oleva varjopenkki täytyy möyriä uuteen uskoon. Rönsytiarella ja jaloangervo vierekkäin ja kahvinporoja maanparannukseksi. Taponlehti ja varjoliljat toiseen päähän ja runsaasti kalkkia keväisin.